Lajien harvinaistuminen kertoo ympäristön muutoksista
Suomen luonnon monimuotoisuuden tilan seuranta on Suomessa laajaa ja kansainvälisesti katsoen korkealla tasolla. Seurantojen tulokset ovat kuitenkin hajallaan, eikä eri aineistoja yhdistäviä monimuotoisuuden tilan kokonaisesityksiä tai teemakohtaisia yhteenvetoja ei ole tehty. Tuloksia on käytetty vain vähän monimuotoisuusindikaattoreiden kehittämiseen. Lisäksi seurannoissa oleellisen tärkeä luontoharrastajien vapaaehtoinen työ on huolestuttavasti vähenemään päin.
Muun muassa nämä asiat käyvät ilmi monimuotoisuusseurantoja selvittäneen työryhmän raportista, joka luovutettiin ympäristöministeri Jan-Erik Enestamille.
"Suomessa tehtävälle luonnon monimuotoisuuden seurannalle on ominaista vapaaehtoistyön merkittävä osuus havaintojen teossa. Kiinnostus vapaaehtoistyöhön on kuitenkin hiipumassa, mikä voi uhata monien tärkeiden seuranta-hankkeiden jatkuvuutta" sanoi ympäristöministeri Jan-Erik Enestam vastaanottaessaan työryhmän ehdotuksen.
"Uusia harrastajia tulisikin jatkossa innostaa osallistumaan seurantahankkeisiin. Tähän on monia mahdollisuuksia, mm. harrastajien koulutuksen ja valistuksen lisääminen, yleisen luontoharrastuksen edistäminen sekä viranomaisten ja luontoharrastusjärjestöjen yhteistyön tehostaminen", ministeri Enestam sanoi.
"Suomen biologista monimuotoisuutta koskevan kansallisen toimintaohjelman (1997–2005) vaikuttavuuden arvioinnissa tuodaan selvästi esille kattavan biodiversiteetin seurantaohjelman tarve. Ilman toimivaa seurantajärjestelmää ei Suomen biodiversiteetin tilan muutoksista voida saada luotettavaa tietoa", ministeri Enestam korosti.
Perhoslajit ja linnusto ovat muuttumassa
Kansallisessa biodiversiteetin toimintaohjelmassa tehdyn lajiston uhanalaisuusarvion mukaan uhanalaisten lajien määrän arvioidaan lisääntyvän vuoteen 2010 mennessä noin kymmenesosalla.
Suomesta on viime vuosina havaittu ensimmäistä kertaa useita eteläisiä perhoslajeja. Aikaisempaa useammille perhoslajeille kehittyy kesän aikana kaksi sukupolvea ja näitä tavataan aikaisempaa pohjoisempana. Muutokset viittaavat viimeaikaiseen ilmaston kehitykseen.
Myös linnusto on muuttumassa. Maatalousympäristöissä muun muassa kottarainen, kiuru ja haarapääsky ovat huomattavasti vähentyneet. Syynä on ollut karjan ja laidunmaiden vähentyminen, samoin avo-ojien ja piennarten vähentyminen, osin olot talvehtimisalueilla. Useat kosteikkolinnut, esimerkiksi kaulushaikara, hyötyvät ilmaston lämpenemisestä ja vesistöjen rehevöitymisestä. Metsien linnuista muun muassa palokärki hyötyy leudoista talvista.
Esimerkkejä monimuotoisuuden seurannoista ovat lintuharrastusjärjestöjen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon lintulaskennat, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja metsästäjien tekemät riistakolmiolaskennat, Metsäntutkimuslaitoksen valtakunnan metsien inventointi sekä Suomen ympäristökeskuksen ja perhosharrastajien ylläpitämät perhosseurannat. Seurannan alalla on useita toimijoita, keskeisesti seitsemän tutkimuslaitosta tai virastoa sekä useita kansalais- ja harrastusjärjestöjä.
Seurantoihin käytetään nykyisin viranomaistyötä noin 60 henkilötyövuotta, minkä lisäksi seurantaan osallistuvat hyvin monet vapaaehtoiset ja harrastajat. Heidän työpanoksensa on arvioitu olevan noin 200 henkilötyövuotta. Vapaaehtoisen työn osuus seurannoissa on keskeinen, ja sitä tulisi työryhmän mukaan tukea jatkossa aikaisempaa enemmän.
Työryhmä pitää kaikkein kiireellisimpänä tehtävänä seurantojen yhteisraportoinnin ja koordinaation järjestämistä. Ryhmä esittää koordinaatiota varten perustettavaksi verkostoperiaatteella toimivaa biodiversiteettiseurantojen koordinaatioryhmää, jota avustaisi asiantuntijasihteeristö. Tämä tulisi ensisijaisesti keskittää Luonnontieteellisen keskusmuseon ja Suomen ympäristökeskuksen yhteyteen.
Lähivuosina biodiversiteetin seurannan tulisi vastata muun muassa YK:n kestävän kehityksen huippukokouksen ja EU:n ministerineuvosten tekemän vuoden 2010 biodiversiteettitavoitteen haasteisiin. Sen mukaan biodiversiteetin köyhtymistä tulisi pystyä olennaisesti hidastamaan vuoteen 2010 mennessä. Tämä on päätetty tehdä erityisten biodiversiteetti-indikaattorien avulla, joiden kehitys on nyt käynnissä. Näitä ovat valittujen lajien kantojen kehitys sekä valittujen elinympäristöjen määrän ja tilan kehitys. Myös uhanalaisten lajien uhanalaisuuden muutosta seurataan. Tarkkailtavana ovat myös kotieläinten ja viljelykasvien perinnöllisen monimuotoisuuden säilyminen sekä luonnonvarojen kestävä käyttö.
Biodiversiteetin indikaattorien tulisi sisältää yleisiä lajeja ja luontotyyppejä, joiden avulla havaitaan luonnossa tapahtuvat suuret muutossuunnat. Siinä tulisi olla myös harvinaisia lajeja ja elinympäristöjä, joiden suojeluarvo on usein suuri. Tällaisia ovat tyypillisesti EU:n luontodirektiiveihin kuuluvat lajit. Seurantojen avulla saadaan kartoitettua eri uhkatekijöille, muun muassa ilmastonmuutokselle, herkät lajit, jolloin voidaan valita parhaiten niitä osoittavat indikaattorit. Uhanalaisten lajien seuranta täydentää merkittävästi yleisten lajien avulla tehtävää seurantaa. Seurannan tulisi myös käsittää sekä maahan luontaisesti että ihmisen tuomina levinneet tulokaslajit.
Julkaisu
Lisätietoja:
- Professori Heikki Toivonen, Suomen ympäristökeskus (SYKE), p. (09) 4030 0208, 040 740 1689, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
- Ylitarkastaja Mikko Kuusinen, ympäristöministeriö, p. (09) 1603 9350, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
- Tiedottaja Mervi Ukkonen, Suomen ympäristökeskus (SYKE), p. (09) 4030 0703, 040 558 1939, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
|