Hiljaiset alueet
Liikenteen lisääntyminen, erilaisten toimintojen koneellistuminen ja muiden melua aiheuttavien toimintojen yleistyminen ovat johtaneet siihen, että hiljaisia ympäristöjä on entistä vähemmän. Hiljaisuuden arvostus on kasvanut melun lisääntyessä ympärillämme. Alueiden säilyminen hiljaisina voidaan turvata pitkällä tähtäimellä vain ottamalla ne huomioon omina kokonaisuuksinaan maankäytön suunnittelussa.
Suomessa on tunnistettu hiljaisuuden suojelun tarve sekä sen tarjoamat mahdollisuudet mm. virkistyskäytössä ja luontomatkailussa. Ensimmäinen kuntakohtainen hiljaisten alueiden kartoitus valmistui Hyvinkäällä vuonna 2002. Valtioneuvoston 13.2.2003 tekemän, luonnon virkistyskäyttöä ja luontomatkailun kehittämistä koskevan periaatepäätöksen mukaan maakuntien liittojen toivotaan selvittävän luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kannalta merkittävimmät hiljaiset luontoalueet ja niiden hiljaisina säilyttämisen mahdollisuudet. Suomen ensimmäinen maakunnallinen kartoitus valmistui Satakunnassa keväällä 2004
Satakunnan liitto toteutti maakunnista ensimmäisenä maakuntakaavan uudistamisen yhteydessä selvityksen maakunnan hiljaisista alueista. Keväällä 2004 valmistunutta selvitystä rahoittivat Satakunnan liiton ohella ympäristöministeriö ja liikenne- ja viestintäministeriö. Satakunnan pilottihankkeen yhteydessä paitsi kartoitettiin maakunnallisesti arvokkaat hiljaiset alueet, myös luotiin viitekehys muiden maakuntien hiljaisten alueiden kartoitustyölle. Satakunnan pilottihankkeessa hiljaiset alueet luokiteltiin seuraavalla tavalla:
1) Luonnonrauha-alueet, joilla luonnon äänet ovat hallitsevia alueen äänimaisemassa. Alueilla on mahdollista nauttia luonnon äänistä ja kokea luonnon rauhaa. Ihmisen toiminnasta aiheutuvat äänet ovat satunnaisia ja vähäisiä. Luonnonrauha-alueet ovat kaukana taajamarakenteesta sijaitsevia laajoja metsäalueita, ulkoilu- ja virkistysalueita, suoja-alueita tai suojelutarkoituksiin varattuja alueita lähiympäristöineen.
2) Maaseutumaiset hiljaiset alueet, joilla luonnon äänet ovat vallitsevia alueen äänimaisemassa. Alueella on mahdollisuus nauttia luonnon äänistä sekä äänimaiseman yleisestä levollisuudesta. Ihmisen toiminnasta aiheutuvia, äänimaisemalle tyypillisiä ääniä (maa- ja metsätalouden tai veneilyn äänet) kuuluu, mutta ne ovat vaimeita ja ajoittaisia. Alueet ovat tyypillisesti harvaan rakennettuja maaseutualueita, maa- ja metsätalouden harjoittamisen alueita sekä saaristo- ja merenranta-alueita.
3) Kaupunkimaiset hiljaiset alueet, joilla luonnon äänet ovat kuultavissa ja ne erottuvat hyvin alueen äänimaisemassa. Ihmisen toiminnasta aiheutuvia ääniä kuuluu, mutta ne ovat lähiympäristöä vaimeampia, eivätkä peitä alleen luonnon ääniä. Alueet ovat tyypillisesti taajamarakenteen läheisyydessä tai taajaman sisällä olevia ulkoilu- ja virkistysalueita, läpikulkuliikenteeltä rauhoitettuja asuinalueita tai laajoja puistoalueita.
4) Erityiskohteet, joissa luonnon äänillä ja äänimaiseman yleisluonteella on kohteen ominaisuuksiin liittyvä erityismerkitys. Alueet ovat esimerkiksi maailman perintökohteita tai muuten matkailullisesti merkittäviä tai alueen äänimaiseman arvo liittyy muuten tiettyyn vuoden- tai vuorokauden aikaan. Kaupunkimaisten alueiden ensimmäinen hiljaisuusselvitys Vantaalta
Vantaalla valmistui maaliskuussa 2005 Vantaan hiljaisia alueita koskeva selvitys. Se on ensimmäinen selvitys, jossa on pyritty arvioimaan erityisesti kaupunkimaisten alueiden hiljaisuutta. Sen tavoitteena on toimia lähtökohtana kansallisen tason hiljaisten kaupunkialueiden kartoittamiselle.
Tällä hetkellä hiljaisten alueiden selvityksiä ovat Satakuntaliiton ja Vantaan lisäksi tehneet ainakin Pohjois-Savon, Kainuun ja Kymenlaakson liitot. Alustavia selvityksiä hiljaisista alueista on sen lisäksi tehty ainakin Uudenmaan, Päijät-Hämeen ja Keski- Suomen liittojen alueilta.
Muissa liitoissa hiljaisten alueiden kartoitukset on tarkoitus tehdä myöhemmin maakuntakaavan laadinnan yhteydessä. Pirkanmaan alueella on katsottu, että seudullisina hiljaisina alueina toimivat alueen kansallispuistot sekä laajat virkistys- ja metsäalueet. Lapin ja Pohjanmaan alueilla kiinnostus hiljaisten alueiden määrittelyyn on liittynyt lähinnä matkailun vetovoima-alueisiin.
Myös muutamat kunnat ovat kartoittaneet hiljaisia alueitaan. Hyvinkään aluetta koskevassa selvityksessä vuodelta 2002 kiinnitettiin erityistä huomioita asukkaiden virkistäytymisen kannalta merkittäviin suhteellisen hiljaisiin alueisiin. Vastaavia selvityksiä ovat tehneet myös Ylöjärvi (2002), Kotka (2003) ja Tampere (2003). Hiljaisuutta osana alueen äänimaisemaa on selvitetty muun muassa Lahdessa ja Helsingissä. Ympäristömeludirektiivi edellyttää hiljaisten alueiden säilyttämistä
Myös vuonna 2002 voimaan tullut Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta (ns. ympäristömeludirektiivi, 2002/49/EY) edellyttää, että jäsenvaltiot pyrkivät selvittämään ja säilyttämään hiljaisia alueita niin rakentamattomissa kuin rakennetuissa ympäristöissä. Direktiivin täytäntöönpanoon tarvittavat kansalliset säännökset sisältyvät ympäristönsuojelulain muutokseen (469/2004) ja valtioneuvoston asetukseen Euroopan yhteisön edellyttämistä meluselvityksistä ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmista (801/2004).
Ympäristönsuojelulain muutoksen mukaan meluselvitykset, jotka sisältävät myös hiljaiset alueet, on tehtävä yli 100 000 asukkaan väestökeskittymistä. Selvitysvelvollisuus tulee voimaan kahdessa vaiheessa väestökeskittymän koon mukaan. Selvitys on laadittava ja toimitettava merkittäväksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmään kesäkuun 2007 loppuun mennessä yli 250 000 asukkaan väestökeskittymistä. Velvollisuus koskee ensimmäisessä vaiheessa Suomessa näin vain Helsingin kaupunkia. Meluselvitysten laatimisvelvollisuus laajenee kesäkuussa 2012 kattamaan direktiivin koko soveltamisalan.
|