Onko virkistyskäytön säännöllisyydellä tai satunnaisuudella väliä jokamiehenoikeuksien soveltamisessa?

Omistan tilan, jossa vietämme viikonloput ja välillä käymme sieltä käsin ansiotyössä. Tilan maista on aikaisemmin erotettu palstoja, osa on tilan reunamilla, osa muodostaa alueen, jota tila ympäröi kolmelta sivulta. Kantatilan alueelle on näin muodostunut kuin pieni, kymmenkunnan asumuksen tai kesämökin kylä. Meidän maamme ovat sitten kylän ulkoilualueena, jota naapurit käyttävät hyväkseen jokamiehenoikeuden perusteella. Onko niin, että jokamiehenoikeus ei tee mitään eroa sallitun käytön satunnaisuuden tai säännöllisyyden välillä. Tarkoitan, että onko myös säännöllinen käyttö sallittua? Alla on selvennykseksi eräitä esimerkkejä, joihin toivon vastauksen.

1. Tilallamme olevan polun tai kärrytien käyttö. Pihapiirimme ulkopuolella oleva kärrytie on naapurien vakioreitti rantaan tai etäämmäs metsiin tai muuten vain iltakävelykohde. Käyttö on näin säännöllistä ja jatkuvaa. Mitään rasiteoikeutta heillä ei siihen ole, pitääkö heidän hakea tähän meiltä lupa tai voisinko halutessani rajoittaa tätä kulkemista?

2. Voivatko naapurit halutessaan tehdä polun haluamaansa paikkaan meidän tilamme alueella, esim. oikaistakseen omalta tontiltaan tuolle kärrytielle tai muuhun kohteeseen. Polun muodostuminen siis tarkoittaa, että heidän käyttönsä on jatkuvaa.

3. Heinä- elokuussa kärrytien varrella kukkii parissa paikassa lehdokkeja, joiden tuoksua käymme ihailemassa tyynessä, hämärtyvässä illassa. Väliin käy niin, että joku käy poimimassa yli puolet niistä tusinasta yksilöstä, jotka paikassa ovat. Kasvi ei ole rauhoitettu. Voiko poimimista rajoittaa vetoamalla johonkin oikeuteen?

4. Tilamme alueella on eräitä hyviä ja muutamien hyvin tuntemia marja ja sienipaikkoja. Varsinkin sieniaikaan näiden paikkojen tarkistamiseen on selvä kilpajuoksu, naapurit pyrkivät käymään siellä ennen kuin me saavumme. Paikat eivät ole pihapiirissämme. Jälleen kysymys on säännöllisestä toiminnasta.

Hei!

Tuttu yleinen ongelma ja kysymys. Selvää lääkettä ja vastausta ei ole, koska kysymys on toisen maan käyttämisestä jokamiehenoikeuksilla.

Käytön kaupallisuudella ja toistuvuudella ei ole merkitystä, vaan sillä aiheutuuko toiminnasta "vähäistä suurempaa haittaa" (rikoslain hallinnanloukkaussäännös). Haitan suuruuden määrittely on ongelma ja se kuka sen haitan aiheuttaa, jos aiheuttajana on useita tahoja.

1. Kärryteillä on voimassa perinteiset jokamiehenoikeudet. Jokamiehenoikeuskäyttö ei saa lisätä merkittävästi tienpidon kustannusta (yleensä tienpidon kustannuksia voi nostaa vain ratsastus).

2. Luonnonpolut ovat ongelma, koska niitä ei ole kukaan erityinen taho tai yksilö perustanut. Melkein mahdoton puuttua.

3. Kasveja saa kerätä jokamiehenoikeudella. Melkein mahdoton puuttua.

4. Sama koskee marjoja ja sieniä.

Yhteenvetona voi todeta, että maanomistajalla on vähän mahdollisuuksia näissä tapauksissa rajoittaa jokamiehenoikeuksia. Aitaamalla voidaan rajoittaa (haitata) jokamiehenoikeuksien käyttöä. Jos kylällä on jokin asukasyhdistys, niin yhteistyössä sen kanssa voisi saada suunnitelmallisuutta alueen käyttöön. Jos alueelle on laajempaa virkistyskäyttökysyntää, niin silloin pitäisi kunnan kanssa keskustella virkistyskäytön yleisestä ohjaamisesta alueella.

Ystävällisin terveisin,

ylitarkastaja Pekka Tuunanen
ympäristöministeriö