SY812 Nuorten asuminen 2005
Mervi Ilmonen, Jukka Hirvonen, Rikhard Manninen
Suomen ympäristö 812, Asuminen, s. 93. ISBN 951-731-359-4 (PDF), URN:ISBN:9517313586. Julkaisu on saatavana myös painetussa muodossa (ISBN 951-731-358-6).
Tiivistelmä
Nuorten aikuisten asumista tutkittiin valtakunnallisella postikyselyllä 18-29-vuotiaista poimitulle otokselle. Kyselyllä selvitettiin nykyistä asumista ja tyytyväisyyttä siihen sekä asumiseen liittyviä suunnitelmia, tavoitteita, asenteita ja mielipiteitä. Kyselyn aineisto edustaa hyvin kohteena olevaa ikäryhmää. Tuloksista saa luotettavasti esiin nuorten yleisen mielipiteen. Tutkimuksessa oli mahdollista tehdä myös ajallista vertailua vuosiin 1991 ja 1995, koska näinä vuosina tehtiin vastaavanlaiset kyselytutkimukset (Keskinen (1991) ja Niska (1996)). Tämän tutkimuksen kysely suunniteltiin niin, että vertailtavuus säilyi mahdollisimman hyvänä.
Nuorten asuminen ei ole muuttunut merkittävästi tarkasteltavana kymmenvuotiskautena. Huomattava osa nuorista oli tyytyväisiä asumiseensa. Vastauksissa heijastuu yleinen yhteiskunnallinen ja taloudellinen tilanne: nuorten työttömyys on vähentynyt ja talous on kohentunut vuoteen 1995 verrattuna. Jotkut vastaukset olivat lähempänä vuoden 1991 tilannetta.
1990-luvun laman aikana vaikutti hetken siltä, että kodinomistusyhteiskunnan ihanne murtuu ja että vuokra-asumisesta ja uusista asumismuodoista on tulossa vakavasti otettava vaihtoehto. Nyt näyttää siltä, että luottamus asuntomarkkinoiden toimintaan on palannut ja että suuntautumisessa vuokra-asuntoihin oli kysymys enemmän suhdannevaihtelusta kuin pysyvästä ilmiöstä. Nuoret tavoittelevat jälleen omistusasuntoa, mieluiten perinteisesti omakotitaloa hyvällä esikaupunkialueella.
Toisaalta näyttää siltä, että vuokra- ja omistusasukkaiden väliset erot ovat kasvaneet. Noin 30 %:lla vastaajista oli asumiseen liittyviä huolia ja vuokra-asukkaat kokivat asumismenonsa korkeiksi. Vanhempien luona asuminen on kohderyhmässä vähentynyt, koska itsenäistymismuutot ovat aikaistuneet. Tämä on selvä muutos vuoteen 1995. Itsenäistymismuuttojen tärkeimpänä syynä on itsenäistymishalu.
Lisätietoja
Rahoitusylitarkastaja Timo Tähtinen, ympäristöministeriö,
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
|