SY 818 Maa-ainesten ottomäärät ja ottamislupatilanne 2004 - maa-aineslain
mukaiset ottoalueet
Jari Rintala, 2006.
Suomen ympäristö 818, luonto ja luonnonvarat, 71 s.
ISBN 952-11-2184-X (PDF). Julkaisu on saatavana vain internetistä.
Tiivistelmä
Selvityksen tavoitteena oli laatia valtakunnallinen yhteenveto maa-aineslain mukaisesta ottamislupatilanteesta sekä otetun aineksen laadusta ja määrästä vuonna 2004. Maa-ainesten kestävä käyttö edellyttää kattavaa tietoa maa-ainesten ottamisalueiden sijainnista ja niistä otetuista maa-ainesmääristä. Selvityksessä tarkastellaan maa-ainestenottamisen seurannan yleistilaa Suomessa, ottamislupatilanteen kehitystä vuosina 1994-2004 sekä yksityiskohtaisesti ottamis- ja ottamislupatilannetta vuonna 2004.
Selvityksen ottamislupa- ja ottomäärät perustuvat Suomen ympäristökeskuksen ja alueellisten ympäristökeskuksen ylläpitämän Maa-ainestenoton -tietojärjestelmän tietoihin. Tietojärjestelmässä on ottamislupatietoja vuodesta 1982 ja ottomäärätietoja vuodesta 1997. Valtakunnallisesti otetun aineksen laatu- ja määrätiedot julkaistaan nyt kuudetta kertaa. Tiedot pohjautuvat ilmoitusmenettelyyn, joka sisältyy 1.6.1997 uudistettuun Maa aineslakiin (MAL 23 a §). Se edellyttää maa ainesluvan haltijaa ilmoittamaan vuosittain otetun aineksen määrän ja laadun.
Maa-aineslain mukainen ottotoiminta kohdistuu ensi sijassa sora- ja hiekkavaroihin, mutta yhä enenevässä määrin myös kallion kiviainekseen. Kallionottamislupien mahdollistama ottomäärä on kasvanut 35 % vuodesta 1994. Vuonna 2004 soranottamislupia oli kuitenkin edelleen 75 % kaikista maa-ainesten ottamisluvista ja kaikesta otetusta maa-aineksesta soran osuus oli 65 %. Alueelliset erot ovat suuria, esimerkiksi Uudellamaalla ja Lounais-Suomessa kalliota otettiin monin paikoin enemmän kuin soraa.
Lisätietoja
Jari Rintala, Suomen ympäristökeskus, puh. (09) 403 000.
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
|