Lehtojensuojeluohjelma

Ohjelman vahvistaminen

Valtioneuvosto teki ympäristöministeriön esityksestä periaatepäätöksen valtakunnallisesta lehtojensuojeluohjelmasta 13.4.1989. Ohjelma perustuu ministeriön asettaman lehtojensuojelutyöryhmän vuonna 1988 valmistuneeseen mietintöön (Komiteanmietintö 1988:16) ja siitä annettuihin lausuntoihin. Työryhmän ehdotus pohjautuu laajaan valtakunnalliseen lehtoinventointiin. 

Suojelun tarve ja tavoitteet

Lehdot ovat Suomen karun, kangasmetsävaltaisen luonnon rehevimpiä ja runsaslajisimpia metsätyyppejä. Biologisten arvojen lisäksi lehtoalueet ovat tärkeitä tutkimukselle ja opetukselle. Lehdoilla on usein myös maisemallista ja kulttuurihistoriallista merkitystä. Koska lehtokasvillisuus esiintyy Suomessa pohjoisilla äärirajoillaan, maamme lehdoilla on useita sellaisia piirteitä, joita ei muualla esiinny. Suomella on sekä kansallinen että kansainvälinen vastuu omaleimaisten lehtometsiemme säilyttämisestä.

Ohjelman tavoitteena on säilyttää edustavat näytteet kullekin lehtokasvillisuusvyöhykkeelle ominaisista lehdoista. Suojelun piiriin pyritään saamaan mahdollisimman monipuolisesti lehtojemme omaleimainen, suurelta osin uhanalainen eläin- ja kasvilajisto. Tavoitteena on suojella ja hoitaa lehtoalueita siten, että niiden biologisesti arvokkaimmat piirteet säilyvät. Suojelutavoitteita vaarantavat toimet (esim. avohakkuut, maanpinnan muokkaus, kuusen istutus, ojitus ja rakentaminen) tulee estää.

Tarkoitus on, että kustakin alueesta muodostetaan luonnonsuojelulain mukainen suojelualue, jolle laaditaan aluekohtaiset rauhoitusmääräykset ja hoitosuunnitelmat. Alueiden perinteisiä käyttömuotoja, kuten laiduntamista tai tarvepuun ottoa, ei ole yleensä tarpeen rajoittaa. 

Ohjelman laajuus

Ohjelmassa on 436 aluetta, joiden yhteinen pinta-ala on 5360 hehtaaria. Tämä on alle kolme prosenttia koko maan arvioidusta lehtometsien alasta (200 000 ha). Suurin osa suojeltavista lehdoista on Etelä-Suomessa. Myös Oulun ja Lapin lääneissä on myös melko runsaasti ohjelman alueita. Vähiten niitä on maamme keskiosissa, Pohjanmaalla sekä Metsä- ja Tunturi-Lapissa. 

Valtionmaiden osuus kokonaispinta-alasta on noin 20% sekä yhtiöiden ja yhteisöjen maiden n. 20 % ja muiden yksityismaiden n. 60%. Suurin osa valtionmailla olevista lehdoista sijaitsee Lapin läänissä, missä 60% alueiden pinta-alasta on valtion omistuksessa. Valtion alueet ovat pääosin Metsähallituksen hallinnassa.

Lehtojensuojeluohjelman pinta-ala Pohjois-Karjalassa on n. 180 ha, josta toteutumatta on n. 14 ha.