Tuulikerrostumat

	Metsäinen dyyniselänne, Sotkamon Särkiniemi. © Jukka Husa, SYKE

Suomessa lentohiekkakinoksia ja -valleja eli dyynejä esiintyy sekä meren rannikolla että sisämaassa yleensä harjujen ja reunamuodostumien yhteydessä. Tuulen kasaamat lentohietikot ovat suurimmaksi osaksi hienoa hiekkaa tai karkeaa hietaa. Niiden aines on yleensä peräisin hiekkavaltaisista ranta-, joki- tai jäätikköjokikerrostumista.

Sisämaassa dyynit ovat usein kaarevia. Rannikon läheisyydessä dyynit ovat yleensä rantaviivan suuntaisia selänteitä. Tuulen suuntaiset pitkittäisdyynit ovat harvinaisempia dyynimuotoja.

Sisämaan fossiiliset dyynit

Sisämaan kasvillisuuden sitomat ja osittain peittämät fossiiliset dyynit ovat paljon yleisempiä kuin elävät rannikkodyynit. Sisämaan dyynit esiintyvät usein suurina kenttinä, johon kuuluu kymmeniä tai jopa satoja erilaisia dyyniselänteitä. Ne syntyivät suurelta osin kuivassa ja tuulisessa ilmastossa mannerjäätiköstä vapautuneilla alueilla noin 8000-10 000 vuotta sitten.

Laajoja dyynialueita esiintyy etenkin Pohjois- ja Itä-Suomessa seuduilla, jotka ovat sijainneet vedenpinnan yläpuolella jääkauden jälkeen. Ylä-Lapissa, Enontekiöllä ja Inarissa yhtenäisen mäntymetsävyöhykkeen pohjoispuolella on Suomen laajimmat ja edustavimmat tuulikerrostuma-alueet. Niiden erikoispiirre on kasvittomat, tuulen kuluttamat eroosiomuodot, joita tuuli muovaa jatkuvasti.

Tuulten lennättämä hiekka kasautuu paikoin painanteisiin. Sisämaassa etenkin Salpausselkien vyöhykkeessä ja Pohjois-Karjalassa esiintyy hienoa hietaa eli lössiä olevia lentohiekkakerrostumia, jotka sulavalta jäätiköltä puhaltaneet tuulet kerrostivat 10 000 vuotta sitten

Rannikon elävät dyynit

	Keisarinpankin avointa rantadyynimaisemaa Porin Yyterissä. © Anne Raunio, SYKE

Rannikkodyynejä esiintyy Suomenlahden, Pohjanlahden ja Perämeren rannikolla. Liikkuvia ja muotoaan muuttavia dyynejä esiintyy muun muassa Hankoniemellä, Porin Yyterissä, Kalajoella ja Hailuodossa.

Rannikon dyynit syntyivät muinaisen Itämeren rantavyöhykkeeseen. Mannerjäätiköstä vapautuneen maan kohotessa niiden kerrostuminen jatkui kohti nykyistä rantaviivaa.

Dyynit ovat karuja

Dyynit ovat yleensä kasvillisuudeltaan karuja. Dyyneillä esiintyy vain niillä tavattavia erikoisia luontotyyppejä, jotka poikkeavat selkeästi myös harjukasvillisuudesta. Lisäksi dyyneillä esiintyy muutamia karulle kasvualustalle sopeutuneita harvinaisia kasvilajeja. Poikkeuksellisesti esiintyy eteläisessä Suomessa dyynejä, joiden kasvillisuus on rehevää. Myös pienialaisten lössikerrostumien on todettu olevan kasvualustana hyvin ravinteisia ja viljavia.

Tuulikerrostumia on monin paikoin hyödynnetty niissä esiintyvän hiekan takia paikallisiin tarpeisiin maa-ainesten ottamiskohteina. Tuulikerrostumien inventointi ja niiden suojelullisen merkityksen arviointi Suomessa on ympäristöhallinnon lähitulevaisuuden tavoite. Puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit  ovat luonnonsuojelulain tarkoittamia suojeltuja luontotyyppejä.