Hydrologinen yleiskatsaus 1976-1977

Vuoden 1976 ajan jatkui v. 1975 aikana alkanut niukkavetinen kausi. V. 1976 satoi Suomessa vain n. 70-90 % normaalista. Sateisinta oli Iijoen alueella sekä Oulujoen ja Vuoksen alueiden itäosissa (sadanta 85-90 % normaalista) ja kuivinta maan etelä- ja länsiosissa sekä Perä-Lapissa (70-80 %).

Vuosi 1976

Vuoden alkaessa pintavesistöjen vedenkorkeus oli yleensä 10-20 cm ja pohjaveden pinta n. 20-50 cm tavanomaista alempi. Lunta oli normaalisti, ja jäät olivat vahvoja. Helmikuussa satoi vähän. Lumen vesiarvon maksimi maalis-huhtikuussa jäi 60-100 %:iin keskimääräisestä koko maassa. Lunta oli eniten Iijoen alueella, n. 100 %, vähiten Etelä- ja Lounais-Suomessa, 55-80 %, mutta esim. Vuoksen ja Kymijoenkin alueilla vain n. 70-80 % lumipeitteen vuotuisen maksimin pitkäaikaisesta keskiarvosta.

Jäätä muodostui talven aikana hieman tavallista enemmän eli n. 60-70 cm, samoin routaa, jota oli yleensä 30-90 cm, Lapissa kuitenkin 100-150 cm ja Itä-Suomessa ja Kuusamossa paikoin vain n. 10 cm.

Kevätylivedet jäivät yleensä selvästi tavallista pienemmiksi, ja vedenpinnan kesäinen aleneminen alkoi toukokuun vähäsateisuuden seurauksena huomattavasti tavallista aikaisemmin ja nopeampana.

Kesäkuussa vesi oli järvissä 20-60 cm ajankohdan keskiarvoa alempana; vain Inarissa oli kesän alkaessa enää normaalisti vettä ja sielläkin vesi oli nopeasti vähenemässä. Kesäkuun voimakkaat tuulet pitivät vedet sekoittuneina ja pintaveden poikkeuksellisen kylmänä, n. 3 - 4 ºC normaalia kylmempänä.

Kesä-heinäkuussa satoi yleensä hieman normaalia enemmän. Sateet olivat kuuro luonteisia ja jakautuivat epätasaisesti. Ilma oli kosteaa varsinkin heinäkuussa (erityisesti maan itäosissa) ja haihdunta jäi pieneksi.

Elokuussa vallitsi kuiva ja lämmin sää, mistä seurasi vesien lämpeneminen, suuri haihdunta ja veden jatkuva väheneminen vesistöistä, maaperästä ja pohjavesistä. Elo-lokakuun aikana satoi laajoilla alueilla vain hieman yli puolet ajankohdan keskimääräisestä. Tämän seurauksena vesi oli talven alkaessa hyvin vähissä koko maassa. Lokakuun aikana suurissa osissa virtasi vettä vain n. 40 - 80 % ajankohdan keskimääräisestä, pienissä joissa usein vielä vähemmän. Pintavesien korkeuksissa oli vajausta 10-50 cm, pohjavesissä 20-80 cm. Etelä- ja Länsi-Suomessa vallinnut kuivuus vastasi keskimäärin kerran 20-30 vuodessa toistuvaa tilannetta, Keski- ja Itä-Suomessa kerran 5-15 vuodessa ja Lapissa n. kerran 15 vuodessa toistuvaa tilannetta.

Vesi jäähtyi syksyn kylmillä säillä nopeasti, ja vesistöjen jäätyminen alkoi kolme-neljä viikkoa tavanomaista aikaisemmin. Lumipeite muodostui Lappiin lokakuun alkupuolella ja muuhun maahan kuun loppupuolella. Lumi suli kuitenkin maan etelä- ja keskiosasta marraskuussa ja joulukuun alkupäivinä. Samanaikaisesti satoi vettä, mikä yhdessä sulamisvesien kanssa lisäsi vesivaroja maan etelä- ja keskiosissa.

Joulukuun puolivälissä alkaneen pysyvän talven aikana vesivarat jälleen vähenivät ja olivat jo vuodenvaihteessa varsin niukat koko maassa. Niinpä järvien pinnat olivat 10-60 cm ja pohjavesi keskimäärin 40 cm ajankohdan keskiarvoa alempana. Jäätä oli järvissä tällöin likimain normaalisti, routaa hieman tavallista enemmän.

Vuosi 1977 alkoi niukkavetisenä koko maassa. Talven aikana kertyi kuitenkin vahva lumipeite ja keväällä satoi runsaasti vettä. Kevättulvat olivat veden runsauden ja jääpatojen seurauksena hyvin suuret etenkin Pohjanmaalla. Saimaan alueella niukkavetinen kausi päättyi kuitenkin vasta vuoden lopussa.

Vuosi 1977

Vuoden alkaessa sekä pinta- että pohjavedet olivat 10-50 cm ajankohdan keskimääräistä alempana, routaa oli tavanomaisesti ja järvien jäät hieman tavallista vahvempia Lapissa. Lunta satoi tammikuussa hyvin runsaasti etenkin Pohjanmaalle ja Lappiin.

Vesistöjen vesivarat säilyivät pieninä maaliskuulle asti. Tällöin osa lumesta suli rannikkoalueilla. Talven kuluessa syntyi lumen painosta vesistöihin paksu kohvajääkerros. Routa oli Etelä- Suomessa keskimääräistä n. 5 cm ohuempaa, Lapissa taas noin 10 cm keskimääräistä paksumpaa.

Huhtikuussa satoi suuressa osassa maata yli kaksinkertaisesti tavanomaiseen verrattuna. Kun lunta oli paljon ja se alkoi sulaa hyvin nopeasti, vesi nousi poikkeuksellisen nopeasti kuun lopulla ja aiheutti vapun tienoilla yhdessä jääruuhkaumien kanssa pahoja tulvia etenkin Pohjanmaalla. Vedet nousivat Pohjanmaan joissa yleisesti 100 cm yli MHW: n ja myös järvialueen järvissä toukokuun kuluessa 20-75 cm MHW:tä korkeammalle. Kalajoen kevätylivirtaama vastasi (luonnontilassa) n. kerran 40 vuodessa toistuvaa tilannetta. Muissa Pohjanmaan joissa esiintyneen tulvan toistumisaika vaihteli välillä 5-40 vuotta. Routa hävisi likimain tavanomaiseen aikaan kaikkialta Suomessa.

Alkukesästä vettä oli suhteellisesti eniten maan lounaisosien, Uudenmaan ja Etelä- Hämeen sekä Lapin vesistöissä, mutta vesi oli tavallista ylempänä myös lähes koko järvialueella ja pohjavesissä. Vain Saimaan alueella veden vajaus jatkui vuoden loppuun asti.

Kesäkauden haihdunta oli, Itä-Suomea lukuun ottamatta, keskimääräistä pienempi. Tämän vuoksi säännöstelemättömät virtaamat olivat keskimääräistä suuremmat, paitsi Itä- Suomessa, vaikka kesä-elokuun sadantasummat olivat lähellä keskimääräistä.

Syyskauden virtaamat olivat normaalia suuremmat koko maassa ja vasta joulukuun lopussa alkoivat lähestyä keskimääräistä. Vastaavasti vedenkorkeudet olivat yleensä tavanomaista suurempia. Ensilumi satoi Lappiin hyvin aikaisin, jo syyskuun puolivälin jälkeen. Koko maan kattava, pysyvä lumipeite muodostui vasta marraskuun lopulla.

Routaa ilmaantui Lappiin tavallista aikaisemmin, jo lokakuun alussa. Etelä- Suomessakin routaa oli noin viikkoa ennen tavallista, mutta pysyvä routa muodostui maan etelä- ja keskiosiin vasta marraskuun lopussa.