Ympäristö-lehden Tilastot 4/2008
Pintavesille uusi luokittelu
Pintavesille on Suomessa otettu käyttöön uusi luokittelu, joka perustuu vesien ekologiseen tilaan. Siinä pintavedet luokitellaan erinomaisiksi, hyviksi, tyydyttäviksi, välttäviksi tai huonoiksi sen mukaan, kuinka paljon ne ovat heikentyneet ihmistoiminnan vaikutuksesta. Keinotekoiset tai voimakkaasti muutetut vesistöt, kuten tekoaltaat, luokitellaan suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Arvio tehdään järville, joille ja rannikkovesille kullekin erikseen valikoitujen biologisten tekijöiden, kuten levien, kalojen, pohjaeläinten ja vesikasvien esiintymisen, perusteella.
Aiemmin Suomen pintavedet on luokiteltu yleisen käyttökelpoisuuden mukaan. Siinä vesistöjä tarkasteltiin ihmisen tarpeiden, kuten raakaveden hankinnan, virkistyskäytön tai kalastuksen, kannalta. Uusi ja vanha luokitus eivät ole vertailukelpoisia keskenään. Esimerkiksi luontaisesti rehevä järvi voi käyttökelpoisuudeltaan olla heikko, mutta ekologiselta tilaltaan hyvä, jos ihmisen toiminta ei ole sitä muuttanut.
Uusi luokittelu on laadittu EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin ja sitä toteuttavan lainsäädännön tarpeisiin. Säädösten mukaan pintavesissä tulee saavuttaa hyvä tila vuoteen 2015 mennessä, eikä erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa saa heikentää. Uusi luokittelu auttaa huonokuntoisten pintavesien tunnistamisessa ja vesiensuojelutoimien suuntaamisessa tehokkaasti.
Luokitteluun valituista yli 7 000 pintavesimuodostumasta on toistaiseksi arvioitu noin 36 prosenttia. Niistä pääosa on ekologiselta tilaltaan erinomaisia tai hyviä. Tyydyttäväksi, välttäväksi tai huonoksi on luokiteltu järvistä kolmannes, jokivesistä vajaa puolet ja rannikkovesien pinta-alasta hieman yli puolet. Luokittelu valmistuu kokonaisuudessaan vuoden 2009 loppuun mennessä.
Lähde: Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja alueelliset ympäristökeskukset
Pintavesien ekologinen tila Suomessa
 
Karttaa klikkaamalla saat tarkemman version kartasta. Isompi kartta on pdf-muodossa ja sen koko on noin 9 Mt.
Arvioitujen pintavesien jakautuminen ekologisen tilan luokkiin
Pieniä torjunta-ainemääriä esiintyy useilla Suomen pohjavesialueilla
Pieniä torjunta-ainepitoisuuksia esiintyy lähes joka kolmannella tutkitulla pohjavesialueella Suomessa. Suurin osa havaituista pitoisuuksista alittaa talousvedelle asetetun raja-arvon 0,10 µg/l. Ylitykset ovat olleet vähäisiä, eikä veden käyttämisestä ole aiheutunut vaaraa terveydelle. Suomessa torjunta-aineita on pohjavedessä keskimäärin vähemmän kuin muualla Euroopassa.
Torjunta-aineiden esiintymistä pohjavesissä on selvitetty kolmen vuoden ajan. Lähes 300 näytettä tutkittiin 282 vedenottopisteestä, jotka sijaitsivat 189 pohjavesialueella 130 kunnassa. Tutkimus kohdistui pohjavesialueille, joilla on tai on aikaisemmin ollut toimintaa, jossa käytetään torjunta-aineita.
Torjunta-aineita tai niiden hajoamistuotteita todettiin 70 tutkitulta pohjavesialueelta ja 114 näytteestä. Torjunta-ainepitoisuudet eivät ylittäneet Maailman terveysjärjestön (WHO) terveysperusteisia ohjearvoja, jotka vaihtelevat aineittain. Juomavedelle asetettu raja-arvo sen sijaan ylittyi raakaveden osalta 15 pohjavesialueella. Torjunta-aineiden esiintymisen vuoksi osa vesilaitoksista on sulkenut vedenottamoitaan tai tehostanut vedenpuhdistusmenetelmiään täyttääkseen juomavedelle asetetut laatuvaatimukset.
Pohjavedestä todetuista torjunta-aineista suurimman osan myynti ja käyttö on kielletty, ja edelleen käytössä olevien tehoaineiden käyttöä pohjavesialueilla on rajoitettu. Käytöstä poistettujen torjunta-aineiden löytyminen pohjavedestä on merkki siitä, etteivät ne pohjaveteen päästyään hajoa nopeasti, vaan poistuvat pääosin normaalin pohjaveden kierron kautta.
Lähde: SYKE ja STTV.
Tutkimuksen loppuraportti: Paula Vuorimaa, Merja Kontro, Jarkko Rapala ja Juhani Gustafsson (2007). Torjunta-aineiden esiintyminen pohjavedessä. Suomen ympäristö 42/2007. Suomen ympäristökeskus (SYKE).
Julkaisusta on saatavilla sähköinen versio:
SY42/2007 Torjunta-aineiden esiintyminen pohjavedessä
Torjunta-aineet pohjavesinäytteissä ympäristökeskuksittain
Raja-arvon ylittäneet yhdisteet
Kuvassa on esitetty eri torjunta-aineiden ja niiden hajoamistuotteiden osuudet raja-arvon (0,10 μg/l) ylittävien näytteiden lukumääristä.
Atratsiini, bentatsoni, bromasiili ja heksatsinoni ovat rikkakasvien torjunta-aineita eli herbisidejä. Näistä vain bentatsonia on enää myynnissä kahdessa torjunta-ainevalmisteessa, joiden kummankin käyttö pohjavesialueilla on kielletty.
DEA eli desetyyliatratsiini ja DEDIA eli desetyyli-deisopropyyliatratsiini ovat atratsiinin hajomaistuotteita. BAM eli 2,6-diklooribentsoamidi on diklobeniilin, joka myös on rikkakasvien torjunta-aine, hajoamistuote.
|