SY50/2008 Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian ympäristöarviointi
Mikael Hildén, Niko Karvosenoja, Sirkka Koskela, Kaarle Kupiainen, Anna Laine, Janne Rinne, Jyri Seppälä, Mikko Savolahti ja Laura Sokka, 2008
Suomen ympäristö 50/2008, Ympäristönsuojelu, 90s., Suomen ympäristökeskus. URN:ISBN:978-952-11-3326-8. ISBN 978-952-11-3326-8 (PDF). Julkaisu on saatavana myös painettuna (tammikuun aikana) ISBN 978-952-11-3325-1 (nid.)
Tiivistelmä
Arvioinnissa tarkasteltiin erityisesti niitä pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian ympäristövaikutuksia, jotka voivat syntyä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen lisäksi. Pääasiassa ilmastonmuutosta hillitsevät toimet, kuten energiansäästö ja uusiutuvan energiantuotannon lisäys, vähentävät myös ilmansaasteiden päästöjä, mutta esimerkiksi puun pienpoltto aiheuttaa pienhiukkaspäästöjä. Kun päästöt tapahtuvat matalalla ja lähellä suuria ihmiskeskittymiä, väestö altistuu suuremmille epäpuhtauksien pitoisuuksille kuin silloin, kun päästöt tulevat korkeista piipuista. Erityisesti on syytä rajoittaa liikenteen ei-pakokaasuperäisiä päästöjä (”katupöly”) kaupungeissa ja puun pienpolton päästöjä tiheästi asutuilla alueilla.
Elinkaariarviointiin perustuva skenaarioiden ympäristövaikutusarviointi osoittaa, että polttoaineiden valmistuksen ja käytön yhteenlasketut vaikutukset pienenevät kaikissa tarkastelluissa vaikutusluokissa vuoteen 2005 verrattuna. Tämä johtuu pääasiassa kotimaan käytön vaikutusten vähenemisestä. Polttoaineiden valmistuksen vaikutukset ulkomailla lisääntyvät, mikä johtuu fossiilisten energialähteiden tuonnin kasvusta. Ympäristöanalyysin perusteella typen oksidien ja pienhiukkasten päästöjen rajoittaminen on keskeisin päästövähennystoimenpidealue hiilidioksidipäästöjen rajoittamisen jälkeen.
Monet strategian linjaukset ja toimenpiteet pyrkivät viemään kehitystä kohti energiaa säästävää ja vähemmän luonnonvaroja kuluttavaa tuotantoa ja kulutusta, mutta kokonaiskulutuksena mitattuna muutos vuosien 2005 ja 2020 välillä on skenaarioissa verrattain pieni. Merkittävämpi muutos voi toteutua pitkällä aikavälillä , jos ilmasto- ja energiapolitiikka johdonmukaisesti kannustaa säästämään energiaa ja luonnonvaroja niin, että myös absoluuttinen kulutus pienenee. Aikaisempien ilmasto- ja energiastrategioiden toimenpiteiden seuranta osoittaa, että lukuisia erilaisia energiatehokkuutta edistäviä hankkeita on käynnistetty, mutta merkittäviä rakenteellisia muutoksia energiankulutuksessa ei ole vielä tapahtunut.
Osana ilmastopolitiikkaa Suomi on kerännyt kokemuksia ns. Kioton mekanismien soveltamisesta. Tarkastelu osoittaa, että näiden mekanismien avulla voidaan edistää myös yleisiä kehityspoliittisia tavoitteita, mutta tämä edellyttää toiminnan aktiivista suuntaamista myös monenkeskisellä tasolla.
Lisätietoja
Ohjelmajohtaja Mikael Hildén, Suomen ympäristökeskus
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
|