PKAra 1/2008 Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnitelma
Tohmajärven valuma-alue ja Kiteen luoteisosa
Hanna Kondelin ja Jani Varis 2008
Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 1/2008. 68 s. URN:ISBN: 978-952-11-3304-6 (PDF). Julkaisu on saatavana myös painetussa muodossa ISBN 978-952-11-3309-9 (nid.)
Maatalousmaisema on muuttunut perusteellisesti viimeisten kymmenien vuosien aikana. Tuotantomenetelmät ovat tehostuneet ja karjanpito vähentynyt. Metsälaitumet, hakamaat, kedot ja niityt on muutettu pelloiksi, metsitetty tai jätetty pensoittumaan. Kuitenkin halu säilyttää vanhaa maaseudun maisemaa on edelleen yleensä suuri. Hoidolla ja kunnostamisella voidaan pitää yllä perinnebiotooppeihin sopeutuneiden kasvien ja eläinten monimuotoisuutta ja suojella uhanalaistuneita lajeja, joista lähes kolmannes elää erilaisilla perinnebiotoopeilla.
Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmien tavoitteena on edistää ja tehostaa maatalousalueiden ja niiden välittömän ympäristön hoitoa ja suojelua. Samalla pyritään antamaan viljelijöille tietoa ja tukea, jotta he hakisivat maatalouden ympäristötuen erityistukia löydetyille kohteille. Vuonna 2007 kartoitettiin ensimmäistä kertaa myös mahdollisuuksia perustaa vesiensuojelua ja luonnon monimuotoisuutta edistäviä kosteikkoja. Perinnebiotoopeille, luonnon monimuotoisuuskohteille ja kosteikon perustamiseen voi hakea rahallista korvausta, jonka suuruus
määräytyy kohteen koon ja tarvittavien hoitotoimenpiteiden mukaisesti.
Tohmajärven valuma-alueelta ja Kiteen Huikkolan, Haarajärven ja Ruppovaaran kylistä löytyi 96 kohdetta. Näistä perinnebiotooppeja on 42, kosteikkoja 13 ja suojavyöhykkeitä 6. Loput ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä kohteita, useimmiten peltojen keskellä olevia metsäsaarekkeita. Kohteista tehtiin sanalliset kuvaukset, ne rajattiin kartalle ja niille laadittiin yleisluontoiset hoito-ohjeet. Näitä tietoja voi käyttää apuna tilakohtaisten erityistukien hakemisessa. Vuonna 2007 suunnittelu liittyi kiinteästi Tohmajärven kunnostuksen suunnitteluun. Osalle kosteikkokohteista ja ranta-alueiden monimuotoisuuskohteista onkin siinä yhteydessä haettu EU:n hanketukea.
|