SY295 Suuntaviivoja ympäristöraportointiin

Raimo Lovio, Helsingin kauppakorkeakoulu

Suomen ympäristö 295, ympäristönsuojelu, s.37.
URN:ISBN: 952-11-0466-X.

Tiivistelmä

Ympäristöraportointi osana organisaatioiden viestintää on lisääntymässä. Viranomaisille tehtävän lakisääteisen raportoinnin lisäksi suurimmat saastuttajat ovatkin jo useita vuosia laatineet sidosryhmille ja suurelle yleisölle tarkoitettuja ympäristöraportteja. Raportointi on yleistynyt jatku- vasti myös muissa kuin perinteisissä teollisuusyrityksissä ja raporttien laatu on parantunut.

Jotta ympäristöraportit olisivat lukijalleen käyttökelpoisia, on niiden laadinnassa syytä noudattaa tiettyjä periaatteita. Raportin kattavuuden tulee määräytyä organisaation koon ja ympäristövaikutusten perusteella.

Ympäristöraportin tärkeimmät osat ovat toiminnan aiheuttamien merkit- tävien ympäristönäkökohtien ja ympäristövaikutusten arviointi ja niiden vähentämisen avulla aikaansaatu ympäristönsuojelun taso. Vaikutusten arvioinnin tulee kattaa myös tuotteet ja palvelut. Ympäristönsuojelun tasoa tulee verrata organisaation itselleen asettamiin tavoitteisiin sekä mahdollisuuksien mukaan ympäristönsuojelun tasoon muissa, vastaavanlaisissa organisaatioissa.

Ympäristöraportin muut osat ovat toimintaympäristön kuvaus (ns. tuote- seloste), ympäristöjohtamisen kuvaus, ympäristöohjelma - jonka tulee sisältää tavoitteet, keinot ja aikataulut - sekä suunnitellut ja jo tehdyt parannustoimenpiteet. Näiden lisäksi on hyvä kertoa myös organisaation ympäristönsuojelutyössä eteen tulleista ongelmista ja niiden ratkaisutavoista, sekä ympäristöasioihin liittyvistä taloudellisista ja yhteiskunnallisista näkökohdista.

Lisätietoja

Ylitarkastaja Sirpa Salo-Asikainen, ympäristöministeriö, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi