SY527 Suomen perinnebiotoopit, Perinnemaisemaprojektin valtakunnallinen loppuraportti

Maarit Vainio, Hannele Kekäläinen, Aulikki Alanen ja Juha Pykälä, 2001.

Suomen ympäristö 527, luonto ja luonnonvarat, 163 s.
URN:ISBN:9521110392. ISBN 952-11-1039-2 (PDF). Julkaisu on saatavissa myös painetussa muodossa ISBN 952-11-1038-4 (nid.).

Julkaisun pdf-osien väliset linkitykset toimivat vain, jos tallennat tiedostot tietokoneellesi.

• SY527 Suomen perinnebiotoopit (alkuosa).pdf (Julkaisun alkuosa, s.1-34, 739 kb)
• SY527 Suomen perinnebiotoopit _4.pdf (Kappale 4, s.35-43, 1070 kb)
• SY527 Suomen perinnebiotoopit _5_a.pdf (Kappale 5 (5.1-5.7), s.44-67, 1303 kb)
• SY527 Suomen perinnebiotoopit _5_b.pdf (Kappale 5 (5.8-5.13), s.68-80, 872 kb)
• SY527 Suomen perinnebiotoopit _6.pdf (Kappale 6 ja Kirjallisuus, s.81-124, 655 kb)
• SY527 Suomen perinnebiotoopit L1.pdf (Liitteet 1-3.4, s.125-142, 1121 kb)
• SY527 Suomen perinnebiotoopit L2.pdf (Liitteet 3.5-3.6, s.143-144, 1022 kb)
• SY527 Suomen perinnebiotoopit L3.pdf (Liitteet 3.7-3.9, 4-7, Kuvailulehdet s.145-163, 784 kb)

Tiivistelmä

Perinnebiotoopit ovat perinteisen karjatalouden muovaamia luontotyyppejä eli niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia. Ne ovat parhaimmillaan kunkin seutukunnan kulttuurihistoriallisten, maisemallisten ja biologisten arvojen keskittymiä. Maatalouden suurten muutosten myötä perinnebiotoopit ovat Suomessa vähentyneet 1900-luvulla vain murto-osaan sadan vuoden takaisesta tilanteesta. Tilanne on samankaltainen kaikkialla Euroopassa.

Vuonna 1992 ympäristöhallinto käynnisti valtakunnallisen perinnemaisemaprojektin, jonka tavoitteena oli selvittää Suomen perinnebiotooppien nykytila, hoitotarve ja hoitotavoitteet. Projektin tuloksia on julkistettu yhteensä 16 alueellisessa perinnemaisemaraportissa 1996 - 2001. Kartoitus ei koskenut Ahvenanmaata. Tässä raportissa esitellään valtakunnallisen inventoinnin tärkeimmät tulokset.

Perinnemaisemakartoituksen tulokset ovat hälyttäviä. Arvokkaita perinnebiotooppeja löydettiin alle 19 000 ha, millä perusteella niitä arvioidaan olevan koko maassa enää noin 20 000 hehtaaria. Inventoiduista 3 694 arvokkaasta alueesta laidunkäytössä oli enää runsas puolet. Käytössä olevista alueistakin vain osa oli säilyttänyt hyvin perinteiset piirteensä. Umpeenkasvaneiden, mutta realistisella panostuksella kunnostettavissa olevien perinnebiotooppien määräksi on arvioitu noin 40 000 ha.

Eniten perinnebiotooppeja löytyi Varsinais-Suomesta. Seuraavaksi suurimmat alat ovat Pohjois- Pohjanmaalla ja Lapissa. Lukumääräisesti kohteita on runsaasti myös Uudellamaalla ja Satakunnassa. Vähiten kohteita on kaakkoisimmassa Suomessa. Useimmat perinnebiotooppityypit ovat uhanalaisia. Ketojen, lehdesniittyjen, nummien ja niittoniittyjen tila on erityisen huolestuttava, ja niiden osuus arvokkaista perinnebiotoopeista on yhteensä alle 3 %. Lähes kolmannes inventoitujen perinnebiotooppien alasta on metsälaitumia. Tuoreita niittyjä, merenrantaniittyjä, hakamaita ja suoniittyjä on kutakin noin kymmenesosa inventoidusta alasta.