Suomesta nimetään 38 uutta kosteikkoa kansainväliseen Ramsar-sopimukseen

Suomessa on 49 kansainvälisen luokituksen mukaista kosteikkoa eli Ramsar-aluetta kun Suomi ilmoittaa helmikuussa 38 uutta aluetta kansainvälisesti merkittävien vesiperäisten maiden luetteloon. Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam totesi tänään Maailman kosteikkopäivän tiedotustilaisuudessa Helsingissä uusien alueiden edustavan hyvin suomalaista kosteikkoluontoa: mukana on eräitä luonnonsuojelullisesti arvokkaimpia saaristoalueita ja merenlahtia, huomattavimpia lintujärviä ja suokokonaisuuksia.

Kosteikot on arvioitu eräiksi maailman uhanalaisimmaksi elinympäristöksi. Ne ovat monessa tapauksessa luonnonarvoltaan heikentyneet ja pinta-alallisesti pienentyneet eri puolilla maapalloa. Kosteikkojen tuhoutuessa uhkaavat myös monet niistä riippuvaiset lajit hävitä. Kosteikot ovat erityisesti muuttavalle vesilinnustolle merkittävä elinympäristö. Ramsarin sopimus, jonka Suomi ratifioi vuonna 1974 ensimmäisten joukossa, tuli voimaan vuonna 1975. Sopimuksen tavoitteena on estää kosteikkojen häviäminen.

Uudet alueet lisäävät Suomen Ramsar-alueiden pinta-alaa noin 684 440 hehtaarilla. Kaikkien 49 alueen yhteispinta-ala on noin 785 780 hehtaaria. Kaksi aluetta sijaitsee Ahvenanmaan maakunnassa. Alueet on valittu siten, että ne edustavat mahdollisimman hyvin Suomen erilaisia, vesilinnuston kannalta merkittäviä soita, lintujärviä, merenlahtia ja saaristoalueita. Alueiden valinnassa on käytetty apuna Ramsarin sopimuksen sekä Kansainvälisen Luonnonsuojeluliiton (IUCN) vahvistamia ja käyttämiä kriteerejä.

Kaikki nimetyt alueet kuuluvat Natura 2000 -verkostoon, ja alueiden rajaukset noudattavat Natura-rajauksia. Ramsarin sopimuksen suojelulliset tavoitteet tulevat toteutetuksi Natura-alueiden suojelutoimenpiteiden kautta.

Suomen alueet monipuolista kosteikkoluontoa

Suomen Ramsar-alueisiin kuuluu huomattavia saaristoalueita, esimerkiksi Söderskär-Långören Suomenlahdelta, Björkör ja Lågskär sekä Signilskär-Märket Ahvenamaalta, Valassaaret-Björkögrund ja Mikkelinsaaret Merenkurkusta sekä Krunnit Perämereltä.

Merenlahdista merkittävimmät ovat Liminganlahti ja Hailuodon rantaniityt ja lahdet.

Kokemäenjoen suisto ja Preiviikinlahti, Mietoistenlahti sekä muut Pohjanlahden merenlahdet muodostavat muutonaikaisten levähdys- ja pesimäalueiden ketjun Perämeren suunnalle. Suomenlahden merenlahtia ovat Hankoniemen lintuvedet, Vanhankaupunginlahti ja Laajalahti, Ruskis, Pernajanlahti Kirkkojärvi ja Lupinlahti sekä Kirkon-Vilkkiläntura.

Lintujärvistä huomattavin Ramsar-alue on Parikkalan Siikalahti. Lounais-Suomen lintujärvet Koskeljärvi ja Otajärvi sekä Puurijärven Isonsuon kansallispuisto, Itä-Suomen Rääkkylän ja Kiteen lintujärvet ja Oulun läänin Haapaveden lintujärvet muiden muassa edustavat Ramsar-alueina erilaisia järvityyppejä erilaisine linnustoineen.

Ramsar-alueisiin kuuluu 24 suokokonaisuutta, jotka edustavat kaikkia suoyhdistymävyöhykkeitä. Etelä-Suomesta voidaan mainita esimerkkeinä Torronsuon kansallispuisto, Länsi-Suomesta Levaneva ja Pilvineva, Itä-Suomesta Patvinsuo ja Kesonsuo, Oulun läänistä Veneneva-Pelso ja Olvassuo ja Lapin läänistä Martimoaapa sekä Sammuttijänkä.

Ramsar-alueiden luettelon valmisteluun ovat osallistuneet Suomen ympäristökeskus (SYKE), ympäristöministeriö, alueelliset ympäristökeskukset, Ahvenanmaan maakuntahallitus sekä Metsähallituksen luontopalvelut.

Tausta-aineistoa

Mitä Ramsarin sopimus merkitsee Suomelle?

Lisätietoja

Ylitarkastaja Matti Osara, ympäristöministeriö, puh. (09) 160 39334, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Ylitarkastaja Tuuli Lovén, ympäristöministeriö, puh. (09) 1603 9721,  etunimi.sukunimi@ymparisto.fi [tuuli loven]

Ylitarkastaja Timo Asanti, Suomen ympäristökeskus (SYKE), puh. (09) 4030 0788 ja 040 740 1597, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi