Pintavedet

Lappi on suurten jokivesistöjen maakunta

Lapin vesistöjä luonnehtii vähäjärvisyys. Joet laskevat Etelä-Lapissa Perämereen, pohjoisessa Jäämereen. Vienanmereen laskevien vesistöjen latvavedet sijaitsevat lähellä Venäjän rajaa. Pohjoinen päävedenjakaja on Saariselkä.

Suurimmat Perämereen laskevat vesistöt ovat Kemijoen, Tornion-Muonionjoen ja Simojoen vesistöalueet. Kemijoessa ja sen sivujoissa on useita voimalaitoksia. Tornion-Muonionjoki on rakentamaton lukuun ottamatta siihen laskevaa Tengeliönjoen vesistöä. Myös Simojoki on rakentamaton vesistö. Tornion-Muonionjoki on tärkeä Itämeren lohen ja meritaimenen lisääntymisjoki. Myös Simojoessa on säilynyt joen alkuperäinen lohikanta.

Jäämereen laskevista vesistöistä Tenojoki on Euroopan tärkein lohijoki. Myös Näätämöjoen lohikannat ovat paikallisesti ja matkailun kannalta merkittäviä.

Järvet tasoittavat veden virtausta vesistöissä. Koska Lapissa on vähän suuria järviä, jokivesistöille on tyypillistä suuret vuodenaikaiset ja vuosittaiset virtaamavaihtelut. Virtaamien suureen vaihteluun vaikuttaa myös pitkä talvi ja routainen maa lumen sulamisen aikoihin.

Inarijärvi on Lapin suurin ja koko Suomen toiseksi suurin järvi (1084 km²). Inarijärvi on Paatsjoen vesistöalueen keskusjärvi. Sitä on säännöstelty voimatalouden tarpeisiin vuodesta 1941 lähtien. 

Lapin läänin toiseksi suurin luonnonjärvi on Kemijärvi, jonka pinta-ala on 230 km². Myös Kemijärveä säännöstellään voimatalouden ja osin myös tulvasuojelun tarpeisiin.  Kemijärvi sijaitsee Kemijoen vesistöalueella samoin kuin Lokan ja Porttipahdan tekojärvetkin. Lokan pinta-ala on 417 km² ja Porttipahdan 214 km². Suurin osa, yli 90 %, Lapin järvistä on alle 1 km² suuruisia ja suhteellisen matalia.