Luontotyyppien seuranta
Tietoa luontotyyppien tilan kehityksestä
Luontotyyppien seuranta on osa luonnon monimuotoisuuden seurantaa. Tavoitteena on saada tietoa luontotyyppien levinneisyysalueen, kokonaispinta-alan, esiintymien koon ja sijainnin kehityksestä sekä luontotyyppien rakenteen, toiminnan ja lajiston muutoksista.
Luontotyypit koostuvat monista biologisista ja ympäristötekijöistä kuten maaperästä, vesiolosuhteista, pienilmastosta, kasvillisuuden rakenteesta, kasvi- ja eläinlajistosta ym., joten seurattavien ominaisuuksien rajaaminen on tärkeää. Seurantaan valittavia ominaisuuksia on pystyttävä mittaamaan tai arvioimaan mahdollisimman luotettavasti ja toistettavalla tavalla. Luontotyyppiseurantojen kehittäminen onkin haastavaa.
Nummet ovat luontodirektiivin luontotyyppi, Jurmo Korppoo © Anne Raunio Luontodirektiivi velvoittaa seurantaan
Valtakunnallisia luontotyyppien biodiversiteettiseurantoja ei Suomessa vielä juurikaan ole, mutta tarvetta seurantojen aloittamiseen on. Kiireellisin seurantatarve koskee luontodirektiivin liitteen I luontotyyppejä, joita Suomessa esiintyy 69 kappaletta. Luontodirektiivi velvoittaa näiden luontotyyppien suojelun tason seurantaan, ja seurannan tuloksista on raportoitava EU:n komissiolle kuuden vuoden välein.
Luontodirektiivin luontotyypeissä on Itämeren ja rannikon, sisävesien, soiden, metsien, kallioiden, tunturien ja niittyjen luontotyyppejä, ja ne kattavat Suomessa varsin hyvin luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät luontotyypit. Niiden seurannan järjestämiselle on siten myös kansallisia perusteita. Luontodirektiivin luontotyyppien suojelun tason arvioinnilla ja seurannalla on läheiset yhtymäkohdat Suomessa vuonna 2008 valmistuneeseen luontotyyppien uhanalaisuuden arviointiin.
EU ei ole antanut ohjeita siitä, miten luontodirektiivin mukainen seuranta on käytännössä toteutettava. Suomessa seurannan kehittämisessä on lähdetty siitä, että kaikkia direktiiviluontotyyppejä on seurattava jollakin tavalla, mutta seurannan tarkkuus voi vaihdella luontotyyppien välillä seurantatarpeen mukaan. Seurannan menetelmät voivat vaihdella yleispiirteisistä inventointityyppisistä seurannoista tarkkoihin koealamittauksiin ja kaukokartoitusmenetelmiin.
Lahopuun määrän mittausta Turun Ruissalon jalopuumetsässä © Anne Raunio Seurantaa valmistellaan
Suomen ympäristökeskuksessaon valmisteltu ehdotusta luontodirektiivin luontotyyppien seurannasta. Työssä tarkasteltiin kunkin luontotyypin seurantatarvetta ja seurannan järjestämisen kiireellisyyttä. Seurantatarvetta arvioitiin luonnontieteellisten ja hallinnollisten kriteerien pohjalta sekä kansainvälisestä että kansallisesta näkökulmasta. Työn yhteydessä selvitettiin myös kunkin luontotyypin levinneisyyttä, ekologiaa, tilaa sekä seurannan kannalta olennaisia ominaisuuksia.
Lisäksi kerättiin tietoa luontotyyppiin tai sen lajistoon kohdistuvista nykyisistä seurannoista ja muista tietoaineistoista sekä käytettävissä olevista seurantamenetelmistä. Kootun tiedon perusteella arvioitiin luontotyyppien seurantavalmiuksia ja annettiin ehdotuksia seurannasta. Uuden seurannan perustamista esitetään runsaalle kolmannekselle luontodirektiivin 69 luontotyypistä. Kolmannekselle luontotyypeistä ehdotetaan tukeutumista pääosin olemassa oleviin tai kehitettäviin muihin seurantoihin. Vajaalle kolmannekselle ehdotetaan kevyintä seurantaa eli inventointitietojen ja uhkien tarkastelun käyttöä.
Joitakin alun perin luonnonvarojen ja ympäristön tilan havainnointiin perustettuja seurantoja voidaan käyttää soveltuvin osin myös luontotyyppien seurannassa. Tällaisia ovat mm. Valtakunnan metsien inventointi sekä vesistöseurannat. Luontotyyppien seurantaa on tehty jonkin verran myös luontotyyppien hoidon ja ennallistamisen vaikutusten arvioimiseksi.
Lisätietoja
Projektipäällikkö Anne Raunio, Suomen ympäristökeskus,
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, puh. 0400 148 690
Sivun alkuun
|