SY430 Suomen jätepolitiikan ohjauskeinot: vaikutukset, vaikuttavuus ja kehittämistarpeet
Petrus Kautto, Matti Melanen, Heli Saarikoski, Mika Ilomäki ja Hannele Yli-Kauppila, 2000
Suomen ympäristö 430, ympäristöpolitiikka, 122 s.
URN:ISBN:9521117494, ISBN 952-11-1749-4 (pdf). Julkaisu on saatavissa myös painetussa muodossa (ISBN 952-11-0760-X).
Tiivistelmä
Ympäristöklusterin tutkimusohjelmasta on 1998 - 2000 rahoitettu Suomen ympäristökeskuksen johtamaa hanketta Jätepoliittisten ohjauskeinojen vaikuttavuus - kestävä tuotanto, tuotekehitys ja kulutus (ns. JÄPO-projekti). Tutkimushankkeen
taustana on ollut se, että paljolti EU-jäsenyyden tuomien velvoitteiden myötä Suomessa harjoitettua jätepoliittista sääntelyä on 1990-luvulla laajennettu ja tehostettu huomattavasti. Vuoden 1994 alussa voimaan tulleen jätelain säätämisen jälkeen on
annettu yli 20 jätealaa koskevaa säädöstä.
Jätteiden hyödyntäminen on lisääntynyt ja jätealan infrastruktuuri on kehittynyt 1990-luvun aikana merkittävästi osin harjoitetun sääntelyn, osin yritysten ja muiden toimijoiden omaehtoisen toiminnan seurauksena. Kaatopaikalle loppukäsiteltäväksi
toimitettu jätemäärä on vastaavasti vähentynyt, ja jäljelle jääneiden kaatopaikkojen taso on kohonnut. Kokonaisjätemäärän muutoksia on puutteellisen tilastoinnin ja seurannan vuoksi vaikeampi arvioida kuin kaatopaikalle loppusijoitetun jätteen määrää. On
kuitenkin ilmeistä, että kokonaisjätemäärän muutokset seuraavat edelleen varsin suoraan talouden muutoksia. Tähän viittaavat ainakin Keski-Suomen maakunnasta kootut, suhteellisen luotettavat tiedot jätemäärien ja talouden ajallisesta kehityksestä.
Saatuja tuloksia tarkastellessa nouseekin esille se, että kokonaisuutena nykyinen jätepolitiikka ja käyttöön otetut ohjauskeinot tukevat EY:n jätedirektiivin ja Suomen jätelain tavoitehierarkian tavoitteista lähinnä jätteiden hyödyntämistä sekä niiden
terveydelle ja ympäristölle vaaratonta käsittelyä. Sen sijaan tavoitehierarkian ensisijainen tavoite, jätteen synnyn ehkäisy, on jäänyt vähemmälle huomiolle. Nykyinen jätepoliittinen ohjaus ei siis riittävästi tue tavoitehierarkian toteutumista.
Jätteiden synnyn ehkäisyn tehostamiseksi taloudellinen ohjaus olisi todennäköisesti tehokkain ohjauskeino materiaalien käytön tehostamiseksi ja siten jätteiden määrän vähentämiseksi. Ongelmana on se, että erityisesti verojen ja maksujen käyttö
materiaalitehostamisen edistämiseksi saattaa muodostua runsaasti raaka-aineita ja energiaa käyttävän teollisuuden kilpailukykyä heikentäväksi tekijäksi. Perusteellisempi verorakenteen uudistus pitäisikin toteuttaa samalla kertaa koko Euroopan unionin
alueella riittävän poliittisen tuen saavuttamiseksi. Sääntelyn yhtenäistäminen eri maissa ja EY-oikeuden toimeenpanon riittävä yhtenäisyys koko unionin alueella ovat muutoinkin yritysten näkökulmasta tärkeitä.
Taloudellisen ohjauksen hyväksyttävyyteen liittyvien poliittisten ongelmien ei pitäisi kuitenkaan antaa estää ohjauksen kehittämistä. Tähän kannustavat jo nykyisin käytössä olevista kunnan jätemaksusta ja yleisille kaatopaikoille toimitettavasta
jätteestä perittävästä jäteverosta saadut myönteiset kokemukset. Jäteveron ohjaavuuden kannalta keskeinen ongelma on sen nykyinen rajaaminen ainoastaan yleisille kaatopaikoille sijoitettavaa jätettä koskevaksi.
Vapaaehtoisuuteen perustuva ohjaus on yksi taloudellisen ohjauksen hyväksyttävyyteen liittyviin ongelmiin esitetty ratkaisu. Koska yhä useammat suuret teollisuusyritykset edellyttävät tai aikovat tulevaisuudessa edellyttää ympäristöjärjestelmää myös
alihankkijoiltaan, tullee järjestelmien määrä kasvamaan nopeasti lähivuosina. Yritysten kokemukset ympäristöjärjestelmistä ovat hyviä, mutta viranomaisten kannalta keskeisin kysymys, järjestelmien vaikutukset, vaatii vielä tutkimusta. Tuottajan vastuu
-järjestelmiin liittyy niihinkin monia mahdollisuuksia, mutta nykyisellään järjestelmät kannustavat lähinnä kierrätykseen eikä niihin olla muutoinkaan kovin tyytyväisiä. Niin nykyisiä tuottajan vastuu -järjestelmiä uudistettaessa kuin tuleviakin
muotoiltaessa tulisi hakea ratkaisuja, jotka kannustavat jätteen synnyn ehkäisyyn ja ympäristömyötäisiin tuoteinnovaatioihin.
Muun ohjauksen tehostaminen ei kuitenkaan merkitse sitä, että hallinnollisesta ohjauksesta voitaisiin tai tulisi samalla luopua. Hallinnollista ohjausta tarvitaan edelleen erityisesti haitallisten ja vaarallisten aineiden käytön sekä ongelmajätehuollon
ohjauksessa. On myös syytä huomata, että nykyisellä, pääosin hallinnolliselle ohjaukselle perustuvalla järjestelmällä on saavutettu varsin merkittävä parannus jätteiden hyödyntämisessä ja jätteiden käsittelyn tasossa.
Jätepoliittisen ohjauksen tehostamista kaivataan edelleen, sillä kokonaisjätemäärät ovat yhä kasvussa niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Euroopan ympäristökeskuksen keräämien tietojen mukaan jätemäärät kasvoivat EU:n alueella vuosina
1990 - 1995 jopa talouskasvua nopeammin. Ohjausvaikutuksen parantaminen edellyttää kuitenkin samalla näkökulman laajentamista jätepolitiikasta materiaali-, luonnonvara- ja tuotepolitiikkaan.
|