Vesien tilan seuranta
Vesien tilan seurannan merkitys on kasvanut EU:ssa. Vesipolitiikan puitedirektiivi on merkinnyt jäsenmaille, myös Suomelle, seurantojen laajaa uudelleen tarkastelua ja muokkausta.
Mitä vesien tilan seuranta on?
Vesien tilan seurannalla saadaan tietoa mm. vesien rehevöitymisestä, happitilanteesta ja haitallisten aineiden pitoisuuksista. Seurantatulosten avulla voidaan selvittää, ovatko vesiensuojelutoimenpiteet parantaneet vesien tilaa.
Tietoa kerätään paikallisesti (yksittäinen vesistö), alueellisesti (vesistöalue ja vesienhoitoalue) tai valtakunnallisesti (koko Suomi). Lisäksi tietoa hankitaan koko Eurooppaa koskevia sekä maailmanlaajuisia vesien tilan arviointeja varten.
Havaintopaikoista otetaan vesinäytteitä säännöllisin väliajoin, esimerkiksi kerran kuukaudessa. Näytteistä määritetään kemiallisia (kuten fosfori-, typpi- ja happipitoisuus) ja biologisia vedenlaatumuuttujia (kuten kasviplankton ja pohjaeläimet).
Havaintopaikat ja määritysmenetelmät pidetään samoina, jotta tulosten vertailukelpoisuus säilyisi.
Seurannat ovat pitkäaikaisia. Valtakunnalliset seurannat aloitettiin jo 1960-luvulla. Perinteisiä seurantoja pyritään täydentämään uudemmilla menetelmillä mm. kaukokartoituksella. Työnjako ja yhteistyö
SYKEn (Laki Suomen ympäristökeskuksesta 1069/2009) mm.:
- seuraa ja arvioi ympäristön tilaa ja kuormitusta sekä alueiden käyttöä ja vesivaroja sekä huolehtii niihin liittyvistä raportointivelvoitteista
- ylläpitää ja kehittää toimialan tietojärjestelmiä, tietovarantoja ja tietopalveluja
ELY-keskukset valvovat yleistä etua ympäristö- ja vesiasioissa, tuottavat ja jakavat ympäristöä koskevaa tietoa (Laki elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista 897/2009) sekä järjestävät vesien seurannan ja laativat vesien seurantaohjelman (Laki vesienhoidon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta 1593/2009).
Ruotsin, Norjan ja Venäjän kanssa seurataan yhteisiä rajavesiä. SYKE osallistuu Euroopan ympäristöviraston (EEA) ja sen jäsenmaiden EIONET-yhteistyöverkon työhön (European Environment Information and Observation Network). Seurantojen historia ja vesiensuojelu
Pohjanmaan jokien vesien tilaa seurattiin jo 1911-1931. Valtakunnallinen jokien tilan seuranta alkoi 1962, järvien 1975 ja kasviplanktonin 1965. Velvoitetarkkailut aloitettiin vesilain astuttua voimaan 1962.
Jätevesien puhdistus oli 1960-luvulla vaatimattomalla tasolla ja vesien tilasta oli niukalti tietoa. Aluksi seurantojen tavoitteena olikin tuottaa tietoa jätevesien vesistövaikutuksista vesiensuojelutoimien tueksi, vaikka myös puhtaita vesiä seurattiin.
Jätevedenpuhdistamoja ryhdyttiin rakentamaan laajemmin 1970-luvulla. Puhdistamojen vaikutuksesta vesien laatu alkoi parantua erityisesti pistemäisten kuormittajien, kuten asutuksen lähellä olevissa vesissä.
Vesien tilan seurannalla on ollut tärkeä osuus suomalaisessa vesiensuojelussa. Seurantatiedot tietojärjestelmissä
Tiedot tallennetaan tietojärjestelmiin, jossa ne ovat käytettävissä erilaisiin ympäristön tilaa koskeviin selvityksiin. Tietojärjestelmät ovat kansalaisten käytettävissä Internetissä (Oiva-palvelu). Tietoja hyödynnetään mm. luvissa ja raportoinneissa
Seurantatietoja käytetään vesien tilan arviointiin. Tuloksia esitetään mm. raporteissa, ammatillisissa ja tieteellisissä julkaisuissa sekä www-sivuilla. Lisäksi niitä käytetään ympäristölupia myönnettäessä.
Tietoja toimitetaan mm. EU:lle sekä kansainväliseen hankkeisiin sekä Hydrologiseen ja Tilastolliseen vuosikirjaan.
Lisäksi tietoja käytetään direktiivien (mm. kalavesi- ja nitraattidirektiivi) edellyttämissä raportoinneissa, velvoitetarkkailuraporteissa, veden laadun luokittelussa ja SYKEssä laadittavissa katsauksissa. Esimerkkejä seurannoista
Sisävedet
Ympäristöhallinnon seurannoissa SYKE ja ELY-keskukset seuraavat yhdessä koko maan sisävesien tilaa. Nämä seurannat täydentävät kuormittajien (yhdyskunnat, teollisuus) tekemää velvoitetarkkailua.
Yhdyskuntien, teollisuuslaitosten ja muiden toiminnanharjoittajien velvoitetarkkailut tuottavat tietoa kuormitetuilta alueilta. Velvoitetarkkailut määrätään ympäristöluvan yhteydessä tai ELY-keskuksissa hyväksyttyjen suunnitelmien mukaan. Velvoitetarkkailuissa veden laatua seurataan lähes 5000 järvi-, rannikko- tai jokipaikalla.
Itämeri ja rannikkovedet
SYKEn merikeskus vastaa avoimen Itämeren kemiallisesta ja biologisesta seurannasta. Ilmatieteen laitos vastaa meren fysikaalisesta seurannasta.
Tutkimusalus Arandan matkoilla, kauppalaivoille asennetuilla automaattilaitteilla ja satelliittikuvilla kerätään havaintoja HELCOM:n kansainväliseen COMBINE-seurantaohjelmaan sekä reaaliaikaista Internetissä tiedottamista varten (esim. levätilannetiedotus). Lisäksi SYKEn merikeskus havainnoi Suomenlahden ja Saaristomeren tilaa vuotuisilla tutkimusalus Muikun matkoilla.
SYKEn merikeskus yhdessä rannikon ELY-keskusten kanssa seuraa rannikkovesien laatua ja ekologista tilaa sekä jokien mereen kuljettamia ainemääriä.
Veden fysikaalis-kemiallisia muuttujia, kasviplanktonia, pohjaeläimiä ja rantavyöhykkeen makrofyyttejä tutkitaan seurantaohjelmissa, joiden päätavoitteena on saadaan yleiskuva rehevyyden muutoksista.
Rannikkovesien seuranta on osa vesipolitiikan puitedirektiivin edellyttämää ekologisen tilan seurantaa, hajakuormituksen vaikutusten seurantaa ja niveltyy myös koko Itämeren seurantaan (COMBINE).
Maa- ja pohjavedet
Yhdennetty valtakunnallinen pohjavesiseurantaverkko tuottaa geohydrologista perustietoa pohjaveden pinnankorkeuden vaihteluista, laadusta ja muodostumisesta erilaisilta luonnontilaisilta alueilta. Lisäksi pohjavesiseurantaverkko tuottaa tietoa geologisten ja hydrogeologisten tekijöiden sekä ihmisen toiminnan vaikutuksista pohjaveden laatuun ja määrään. EIONET- verkko
Suomen kansallisilla seurantaverkoilla kerättävät joki-, järvi-, rannikko- ja pohjavesien vedenlaatutiedot toimitetaan vuosittain Euroopan ympäristökeskukselle EIONET- yhteistyöverkon (European Environment Information and Observation Network) välityksellä.
Koko Euroopan kattava seurantaverkko koostuu eri maiden kansallisista seurantaverkoista. Se tuottaa vertailukelpoista tietoa Euroopan vesien tilasta. Euroopan ympäristökeskus kokoaa ja julkaisee tiedot.
Vesipolitiikan puitedirektiivin mukainen seuranta
EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) tavoitteena on edistää sisä-, rannikko- ja pohjavesien suojelua. Direktiivi painottaa erityisesti biologisia muuttujia mm. pohjaeläimiä, vesikasveja, kasviplanktonia ja kaloja, joiden seurantaa lisätään ja tehostetaan. Myös haitallisten aineiden seurantaa tulee lisätä.
VPD:n mukaiset pintavesien seurantaohjelmata laadittiin ensi kertaa vuonna 2006. Seurantaohjelmat ja seurantaan perustuva pintavesien ekologisen tilan luokitus raportoitiin vesienhoitosuunnitelmassa vuonna 2009. Vesienhoitosuunnitelmat raportoitiin EU:lle maaliskuussa 2010.
Satelliittikuvien hyödyntäminen seurannoissa
Itämeren ja suurten järvien pintavesien lämpötilaa on seurattu satelliittikuvien avulla vuodesta 2000 ja Itämeren pintaleväkukintoja vuodesta 2002. Satelliittikuvat ovat hyvin kattavia, joten niiden avulla voidaan samanaikaisesti tarkastella laajoja vesialueita - myös sellaisia, joilla ei tehdä perinteistä seurantaa.
Järvillä ja rannikkovesillä on saatu lupaavia tuloksia sameuden kartoittamisessa yhdistämällä kuvia seuranta-asemien tuottamiin tuloksiin.
Sivun alkuun
|