Haitallisten aineiden päästöt
Päästöt vähentyneet
Metallien tuotannosta ja hiilen poltosta peräisin olevat metallipäästöt vähenivät maailmassa 1980-1990 luvuilla jopa puoleen pääasiassa Pohjois-Amerikassa ja Länsi-Euroopassa käyttöön otettujen vähennystekniikoiden ansiosta. Lyijyttömään bensiiniin siirtyminen useimmissa maissa aiheutti lyijypäästöjen pienenemisen lähes kolmannekseen. Öljynpoltosta peräisin olevat päästöt (mm. nikkeli) olivat sen sijaan kaksin-kolminkertaiset, mikä vastaa hyvin öljynkulutuksen kasvua. Aasian päästöt kasvavat ja ovat nykyään määrällisesti suuremmat kuin muista maanosista. …myös Suomessa
Ilman kautta ympäristöön leviävien raskasmetallien päästöjä on onnistuttu vähentämään 1990-luvulla tehokkailla rajoitustoimilla koko Euroopassa. Vuodesta 1990 vuoteen 2000 arseenin, kadmiumin, kuparin, lyijyn ja sinkin kokonaispäästöt ilmaan vähenivät Suomessa 75 - 90 % ja elohopean ja nikkelin päästöt noin 50 %, mutta kromipäästöt vähenivät vain noin 10 %.
Päästöjen vähenemisen teki mahdolliseksi tehokkaampien erotinlaitteiden ja polttotekniikoiden käyttöönotto yhdessä parantuneen prosessien hallinnan kanssa. Hiukkasiin sitoutuneiden raskasmetallien erotus savukaasuista tehostui myös rikinpoistolaitosten käyttöönoton myötä. Päästöt vesistöihin
Teollisuussektorin merkittäviä vesistökuormittajia ovat kemian teollisuus ja metalliteollisuus. Näiden teollisuuden alojen vesistökuormitus on vähentynyt merkittävästi 1990-luvulla. Kuormituksen vähenemät koko teollisuudesta jaksolla 1995-2002 olivat eri päästösuureille seuraavat: öljyt 65 %, fenoli 75 %, kromi 92 %, rauta 97 %, nikkeli 67 %, kupari 60 %, sinkki 80 %, arseeni 33 %, kadmium 69 %, elohopea 72 % ja lyijy 94 %.
Massa – ja paperiteollisuuden kemiallisen sellun valkaisun kehittyminen on vähentänyt valkaisujätevesien orgaanisten klooriyhdisteiden määrää, jota kuvataan AOX-kuormituksella. AOX-kuormituksella ei ole biologisen puhdistuksen jälkeen enää akuutteja myrkkyvaikutuksia vesistössä. AOX-kuormitus on 1990-luvun aikana vähentynyt lähes 90 % ollen noin 1 020 t vuonna 2001. Yksittäisten orgaanisten kemikaalien kuormitusta Suomen vesistöihin ei tunneta juuri lainkaan.
|