Haitalliset aineet maaympäristössä

Suomen maaperä on keskimäärin puhdasta. Raskasmetalleja ja orgaanisia ympäristömyrkkyjä on viljelymaissa vähemmän kuin Keski-Euroopassa. Ilman kautta kulkeutuu maahamme haitallisia aineita paitsi omista päästölähteistämme, myös teollistuneemmilta ja tiheämmin asutuilta seuduilta. Nämä aineet ovat siten osittain kertyneet vuosikymmenten aikana maaperään ja eliöstöön.

Keskimääräisestä puhtaudesta huolimatta Suomessa on tuhansia saastuneita maa-alueita. Alueet ovat yleensä pieniä, mutta niiden kemikaalipitoisuudet voivat olla suuria. Monet myrkyt sitoutuvat maaperään melko pysyvästi ja lähtevät liikkeelle vasta ympäristöolojen muuttuessa, esimerkiksi happamoitumisen tai maansiirtotöiden seurauksena. Normaalioloissakin saastuneilta alueilta saattaa tihkua haitallisia määriä myrkyllisiä aineita. Tämä uhkaa erityisesti pohjavesiä.

Raskasmetalleja on ympäristössä luonnostaankin kallio- ja maaperässä ja siten myös kasveissa ja eläimissä.  Koska metallit ovat alkuaineita, ne eivät häviä, ne voivat vain muuttaa muotoaan. Pysyviä orgaanisia ympäristömyrkkyjä on luonnon kiertokulussa erittäin vähän alun perin, mutta esimerkiksi dioksiineja ja PAH-yhdisteitä on muodostunut ja muodostuu yhä myös luontaisissa paloprosesseissa.