Haitallisten aineiden seuranta
Mitä seurataan?
Haitallisten aineiden ympäristöseurannan tavoitteena on ymmärtää pysyvien orgaanisten yhdisteiden ja raskasmetallien kulkeutumista, kertymistä ja vaikutuksia ekosysteemissä. Haitallisten aineiden seuranta on maassamme aiemmin keskittynyt pääasiassa muutamiin ns. klassisiin ympäristömyrkkyihin, kuten esim. DDT, PCB ja lindaani, sekä elohopeaan, lyijyyn ja kadmiumiin. Useimpien laajassakin käytössä olevien haitallisten aineiden ympäristöpitoisuuksista ei ole käytännössä minkäänlaista tietoa.
Viime vuosina on kartoitettu myös uudempia teollisuus- ja kuluttajakemikaaleja sekä maataloudessa käytettäviä torjunta-aineita.
Haitallisten aineiden seurantaa maa- ja vesiympäristössä tehdään mm. Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE) ja muiden hallinnonalojen tutkimuslaitoksissa.
Haitallisten aineiden seurantaa tukevat ympäristönäytepankit, joihin kerätään kasvi- ja eläinnäytteitä käytettäväksi vertailumateriaalina tulevaisuudessa. Seurantatuloksia verkkopalvelun Ympäristön tila -osiossa
Haitallisten aineiden seurannan tuloksia, kuormitusta ja haitallisten aineiden vaikutuksia ja kertymistä eliöihin esitellään verkkopalvelun Ympäristön tila -osion laajassa
Paineita seurannan tehostamiseen
Paineita seurannan tehostamiseen luovat lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset. Säädöksistä ympäristönsuojelulaki sekä mm. vesipuite- ja päästödirektiivit ohjaavat seurannan kehittämistä. Seurannan tehostamista edellyttävät mm. YK:n pysyviä orgaanisia yhdisteitä ja raskasmetalleja koskevat sopimukset (UNEP/POP ja CLRTAP) sekä Itämeren suojelusopimus (HELCOM). Kartoitustutkimukset seurantajärjestelmän pohjaksi
Seuranta on myös jatkossa mm. kustannussyistä kartoitusluonteista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että haitallisten aineiden ympäristöpitoisuuksia mitataan ensin kertaluonteisesti tunnistettujen päästölähteiden läheisyydessä. Jos näillä paikoilla havaitaan huolestuttavan korkeita pitoisuuksia, harkittaisiin lisätutkimusten ja jatkuvan seurannan tarvetta. Aiheuttaja maksaa
Seurannan kustannusten jakamisessa pyritään noudattamaan ns. aiheuttamisperiaatetta. Periaatteen mukaisesti haitallisten aineiden tuottajien, käyttäjien ja maahantuojien tulisi vastata seurannan kustannuksista oman toimintansa osalta. Yhteiskunnan maksettavaksi jäisi tällöin vain ns. taustapitoisuuksien seuranta, eli sellaisten alueiden seuranta, joilla kuormittajaa ei voida yksiselitteisesti tunnistaa. Lisätietoja
- Erikoistutkija Jaakko Mannio, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
|