Haitallisten aineiden kertyminen ja vaikutukset eliöihin
Yleistä
Kemikaalien kertymisestä ja vaikutuksista eliöihin tiedetään melko paljon. Tieto perustuu kuitenkin enimmäkseen yksittäisten myrkkyjen ja suuren altistuksen aiheuttamiin seurauksiin. Siitä, miten eri myrkyt vaikuttavat yhdessä ja pitkällä aikavälillä, tiedetään huolestuttavan vähän.
Haitallisten yhdisteiden vaikutukset alkava näkyä eliöissä yleensä vasta pitkän altistuksen ja kertymisen jälkeen. Akuutit myrkytykset liittyvät useimmiten onnettomuuksiin tai muihin poikkeuksellisiin tilanteisiin.
Myrkyt voivat vaikuttaa eliöön suoraan biokemiallisesti esimerkiksi kiinnittymällä entsyymeihin ja hormoneihin sekä estämällä tai muuttamalla niiden toimintaa. Ne voivat aiheuttaa rakenteellisia muutoksia syövyttämällä, ärsyttämällä tai liuottamalla. Suorien vaikutusten ohella myrkyillä on monia epäsuoria vaikutuksia. Raskasmetallit
Eliöiden kyky varastoida haitallisia raskasmetalleja elimistöönsä useita kertaluokkia enemmän kuin pitoisuus ympäröivässä luonnossa johtaa kertyvyyteen ravintoketjussa ja myrkkyvaikutuksiin. Esimerkiksi mikrobit pystyvät muuttamaan epäorgaanisen elohopean metyylielohopeaksi, joka kulkeutuu helposti solukalvojen läpi, kertyy eläimiin ja rikastuu ravintoketjussa. Eri raskasmetallit rikastuvat tyypillisesti eri elimiin, esimerkiksi lyijy luustoon, kadmium maksaan ja erityisesti munuaisiin. Metyylielohopea kertyy lihakseen ja maksaan aiheuttaen hermostollisia sekä munuais- ja sydän-verisuonivaikutuksia. Tässä suhteessa metallien kertyminen proteiinipitoisiin elimiin eroaa pysyvistä orgaanisista ympäristömyrkyistä, jotka kertyvät lähinnä rasvakudokseen. Pysyvät orgaaniset ympäristömyrkyt (POP-yhdisteet)
Orgaaniset aineet ovat yhdisteitä, jotka rakentuvat hiiliatomien muodostamista ketjuista. Hiileen voidaan yhdistää lukemattomilla eri tavoilla toisia hiiliatomeja tai muita atomeja. Useat ihmisen valmistamat ja käyttämät orgaaniset yhdisteet ovat luonnolle ennestään tuntemattomia, joten ne voivat aiheuttaa häiriöitä luonnon kiertokuluissa jo pieninä määrinä.
Halogenoidut orgaaniset yhdisteet hajoavat ympäristössä hitaasti. Ne sisältävät jotakin halogeenia, tavallisimmin klooria tai bromia. Halogenoidut yhdisteet eivät yleensä aiheuta välittömiä myrkytysoireita eläimissä. Niiden haitallisuus perustuu siihen, että ne kertyvät helposti elimistöön ja rikastuvat ravintoketjussa.
Useimmat maatalouden torjunta-aineet ovat orgaanisia ympäristömyrkkyjä. Niitä levitetään luontoon tarkoituksellisesti. Niiden avulla pyritään pitämään yllä korkeaa satotasoa ja maataloustuotteiden hyvää laatua. Liiallinen tai yksipuolinen torjunta-aineiden käyttö johtaa toisaalta niin elintarvikkeiden kuin ympäristönkin laadun heikkenemiseen.
Monia orgaanisia yhdisteitä pääsee luontoon vahingossa tai erilaisten prosessien sivutuotteina. Esimerkiksi PAH -yhdisteitä syntyy poltettaessa fossiilisia polttoaineita. Myös niin sanotut supermyrkyt, kuten dioksiinit ja furaanit, syntyvät usein epäpuhtauksina kemiallisissa tuotantoprosesseissa tai orgaanisten yhdisteiden palaessa epätäydellisesti.
|