Vaarallisten jätteiden synty ja käsittely
| |
 |
| |
Televisiot ja tietokoneiden näytöt ovat
tavallisia kotitalouksissa syntyviä
ongelmajätteitä. Vuoden 2012 jätelain
muutoksen myötä puhutuaan
vaarallisesta jätteestä.
Kuva: Ulrich Jeltsch
|
Jäte on tietyssä mielessä aina ongelma. Ongelmajätteeksi jätettä kutsutaan kuitenkin vasta silloin kun se jo pienissä määrissä on haitallinen ympäristölle tai terveydelle. Jätelain mukaan ongelmajätteitä ovat sellaiset jätteet, jotka kemiallisen tai muun ominaisuutensa vuoksi voivat aiheuttaa vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Jäteasetuksen (1390/1993) liite 4 luettelee ne ominaisuudet, joiden perusteella jäte luokitellaan ongelmajätteeksi sekä antaa osalle jätteistä vaaraominaisuuksista sovellettavat raja-arvot.
Vuoden 2011 loppuun on käytetty termiä ongelmajäte. Lakimuutoksen myötä vuoden 2012 alusta lähtien puhutaan vaarallisesta jätteestä.
Teollisuuden ongelmajätteet
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2007 Suomessa syntyi kaiken kaikkiaan 2,2 miljoonaa tonnia ongelmajätteitä. Tästä suurin osa eli noin 0,87 miljoonaa tonnia oli peräisin teollisuudesta ja 0,77 miljoonaa tonnia mineraalien kaivusta. Teollisuudessa syntyvien ongelmajätteiden koostumus vaihtelee toimialoittain.
Teollisuustoimialoilla syntyy eniten ongelmajätteitä metallien jalostuksessa ja metallituotteiden valmistuksessa sekä kemikaalien, kemiallisten tuotteiden, kumin ja muovituotteiden valmistuksessa. Yhteensä nämä toimialat vastaavat noin 84 % teollisuuden ongelmajätteistä.
Kotitalouksien ongelmajätteet
Tavallisimpia kotitalouksissa syntyviä ongelmajätteitä ovat tietyt sähkö- ja elektroniikkalaitteet (esim. tietokoneet, televisiot, kylmälaitteet), lääkkeet, liuottimet, maalit, raskasmetalliparistot, loisteputket ja jäteöljyt.
Ongelmajätteiden synty toimialoittain
|
 |
|
Lähde: Tilastokeskus.
|
Tilastot
|