Metsäluontotyypit

© Anne Raunio

Suomen metsät ovat pääosin metsätalouden tarpeiden mukaan hoidettuja. Metsäpinta-alamme ja puuston tilavuus ovat suurempia kuin koskaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että metsäluonto voisi kokonaisuudessaan hyvin.

Metsien pitkä ja intensiivinen käyttöhistoria ovat muuttaneet sekä metsien laatua että eri luontotyyppien runsaussuhteita. Kaksi kolmasosaa metsien luontotyypeistä on uhanalaisia joko määrän tai laadun muutoksen perusteella.

Kangasmetsät ovat muuttuneet

Kangasmetsien luontotyypeistä lähes kaksi kolmannesta on uhanalaisia. Kangasmetsissä nuorten ja keski-ikäisten metsien luontotyyppien osuus on metsätalouden vuoksi lisääntynyt, mutta niiden laatu on metsien intensiivisen käytön myötä heikentynyt.

Luonnontilainen metsä (vas.) ja talousmetsä (oik.) Talousmetsien puusto on rakenteeltaan tasaikäisempää ja lahopuuta on niukemmin kuin luonnontilaisen kaltaisessa metsässä. © Kimmo Syrjänen

Vaikka kangasmetsät siis ovat edelleen säilyneet kangasmetsinä, ne ovat muuttuneet oleellisesti luonnontilastaan poikkeaviksi. Näin on käynyt erityisesti nuorille metsille.

	Kuivahkolle kankaalle metsä- palon jälkeen kehittynyt nuori metsä.  © Seppo tuominen

Metsien luontaiseen kehitykseen kuuluu uudistuminen erilaisten häiriöiden, esimerkiksi metsäpalojen ja myrskytuhojen jälkeen. Nykyisin tällaiset runsaslahopuustoiset ja muita luonnontilaisen metsän piirteitä omaavat nuoret metsät ovat kuitenkin harvinaisia. 

Jäljellä olevien vanhojen metsien laatu on keskimäärin parempi kuin nuorten metsien, mutta osa niistä on määrällisesti uhanalaisia. Tällaisia ovat esimerkiksi osa vanhojen ja ikivanhojen lehtipuuvaltaisten metsien sekä karujen kasvupaikkojen luontotyypeistä. 

Äärimmäisen uhanalaisia metsäluontotyyppejä ovat karukkokankaat. Kaikki karut metsätyypit ovat vaarassa kadota luonnossa tapahtuvan yleisen rehevöitymiskehityksen seurauksena.

Jalopuustoiset lehdot uhanalaisimpia

	Tammilehto. © Anne Raunio

Lähes kaikki lehtoluontotyypit ovat uhanalaisia. 

Eniten ovat kärsineet jaloja lehtipuita kasvavat lehdot, joista uhanalaisimpia ovat tammilehdot, vuorijalava- ja kynäjalavalehdot. 

Uhanalaisuuden syinä ovat mm. menneiden vuosikymmenten pellonraivaus ja kuusettuminen. 

Tulevaisuudessa jalopuulehtoja puutteellisesti ohjatusta virkistyskäytöstä johtuva kuluminen ja rakentaminen.

Lehtipuita, kulotusta ja lehtojen hoitoa lisää

Metsäluonnon monimuotoisuuden säilyminen edellyttää eri-ikäisten luonnontilaisten metsien säilyttämistä sekä metsiköittäin että alueittain siten, että metsien puulajisto, lahopuusto sekä ikä- ja tilarakenne olisivat luonnontilaisia tai sen kaltaisia. Luonnontilaisten tai sen kaltaisten metsien tulisi myös olla alueellisesti riittävän kytkeytyneitä toisiinsa, jotta lajisto pystyisi leviämään niiden välillä.

Monien metsäluontotyyppien luonnonhoitoa voitaisiin lisätä. Kulotus on tarpeellista erityisesti kuivissa ja karuissa kangasmetsissä torjumaan niiden rehevöitymistä. Lehdoissa tulisi suosia jaloja lehtipuita. Metsänkäsittelyssä ja ennallistamisessa tulisi kiinnittää huomiota metsien luontaisen puulajikoostumuksen ja häiriödynamiikan ylläpitoon.

Suomen kansainvälinen vastuu

Meillä on kansainvälinen vastuu pohjoisboreaalisten mäntymetsien, harjumetsien ja kalliometsien säilymisestä. Ne ovat jääkausihistorian sekä ilmaston ja maaperän olosuhteiden synnyttämää karua, mutta omaleimaista luontoa.

Lähteet:

Tonteri, T., Ahlroth, P., Hokkanen, M., Lehtelä, M., Alanen, A., Hakalisto, S., Kuuluvainen, T., Soininen, T. & Virkkala, R. 2008. Metsät. Julk.: Raunio, A. Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus − Osa I: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. S. 111–147.
SY 8/2008 Suomen luontotyyppien uhanalaisuus

Tonteri, T., Ahlroth, P., Hokkanen, M., Lehtelä, M., Alanen, A., Hakalisto, S., Kuuluvainen, T., Soininen, T. & Virkkala, R. 2008. Metsät. Julk.: Raunio, A. Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus − Osa II: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. S. 257– 334.
SY8/2008 LuTu, Osa 2, 5 Metsät.pdf (2 953 kt)

Sivun alkuun