Vesistökunnostushankkeiden seuranta

Seurantaa tarvitaan kunnostussuunnittelun tietojen pohjaksi, mutta myös kunnostuksen aikaisella ja jälkeisellä seurannalla on tärkeä rooli vesistöjen hoidossa. Valtion ympäristöhallinnolla on eräiltä seurantakohteilta jopa useita vuosikymmeniä pitkiä seurantasarjoja, joista voidaan tarkastella rehevöitymiskehitystä luotettavasti. Valtion toteuttama vesistöseuranta tarjoaa lisäksi arvokasta perustietoa vesistöistä eri tutkimuslaitoksille.

Toisaalta, monilla vesialueilla ei veden laadusta tai eliöstöstä ole tietoa laisinkaan. Tällöin voidaan vesistötarkkailua toteuttaa paikallisin keinoin esimerkiksi näkösyvyys- tai vedenpinnan korkeusmittausten avulla. Myös vesikasvistossa ja kalastossa tapahtuneiden muutosten tunteminen auttaa suuresti vesistön tila-arvion tekemisessä ja kunnostustarpeen arvioinnissa.

Kunnostusta tukee parhaiten suunnitelmallinen havainnointi, joka on pitkäjänteistä ja systemaattista. Vesien tilasta kertovat monet eri muuttujat, jotka voidaan jakaa biologisiin ja fysikaalis-kemiallisiin ryhmiin. Näistä biologiset muuttujat ovat ensisijaisia luokittelutekijöitä. Kala-, levä-, vesikasvi- ja pohjaeläinlajien elinympäristövaatimukset tunnetaan melko hyvin, minkä vuoksi niiden avulla voidaan päätellä myös vesistön fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia. Biologisissa muuttujissa tapahtuvat muutokset vaativat useamman vuoden seurantajaksoa, mutta fysikaalis-kemiallisten muuttujien arvot vaihtelevat tiheämmin. Usein on eduksi, jos eri puolilla vesistöä asuvia ihmisiä osallistuu havainnointiin.

Vesistön tilaa koskevat havainnot ovat tärkeitä:

• arvioitaessa vesistön tilaa tai siinä tapahtuvia muutoksia
• päätettäessä toimenpiteiden tarpeellisuudesta
• arvioitaessa niiden mitoitusta sekä
• arvioitaessa tehtyjen toimenpiteiden vaikutuksia