Perinnemaisemat ja -biotoopit

• Niityt, kedot, hakamaat ja metsälaitumet
• Perinnebiotooppien hoito lisää luonnon monimuotoisuutta
• Varsinais-Suomen ja Satakunnan perinnebiotooppien hoito-ohjelmat
• Perinnemaisemien määrä ja hoito 2000-luvun puolivälissä
• Hoitovastuu
• Hoidon rahoituslähteitä
• Hoitosuunnitelmat
• Tietoja kohteista
• Koko maan hoidon tila ja tavoitteet

	Kuva: Ritva Kemppainen

Niityt, kedot, hakamaat ja metsälaitumet

Perinnemaisemat eli perinnebiotoopit ovat perinteisen maatalouden, etenkin karjatalouden toimintojen muovaamia useimmiten pienialaisia maisematyyppejä. Näitä ovat mm. niityt, kedot, hakamaat ja metsälaitumet. Perinnebiotoopit ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta erittäin tärkeitä ja lisäksi ne ovat kulttuurihistoriallisesti korvaamattomia. Ne ovatkin maatalousympäristössä luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeimpiä alueita.

Perinnebiotooppien romahdusmainen väheneminen ja niiden laadun heikkeneminen on ollut maatalousympäristöjen eliöiden tärkein uhanalaistumisen syy. Lounais-Suomessa perinnebiotooppien taantuma on ollut vastaavankaltainen kuin muualla maassamme. Etenkin Saaristomerellä on niitä kuitenkin jäljellä enemmän kuin useimmilla muilla alueilla Suomessa.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen toimialueella kartoitettiin perinnemaisemia vuosina 1992-1997 osana valtakunnallista perinnemaisemainventointia. Inventoinnissa kohteet luokiteltiin käyttöhistorian, hoitotilanteen ja kasvillisuuden perusteella valtakunnallisesti (V), maakunnallisesti (M) tai paikallisesti (P) arvokkaiksi. Inventoinnit tehtiin maakuntakohtaisesti. Löydetyt alueet ovat yleensä varsin pienialaisia, keskimääräinen pinta-ala on 5,7 ha.

Varsinais-Suomen perinnemaisemat - Egentliga Finlands vårdbiotober ja Satakunnan perinnemaisemat- raporteissa kuvataan mm. niitty- ja karjatalouden kehitystä. Lisäksi ne sisältävät aluekuvaukset kaikista arvokkaista perinnemaisemista hoitosuosituksineen. Valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaista alueista esitetään myös kartta.

Koko Suomesta inventoinneissa löydettiin vajaat 20 000 hehtaaria arvokkaita perinnebiotooppeja. Tästä Lounais-Suomen alueelta löydetyt 4100 hehtaaria on merkittävä osuus ja kertoo siitä, että meillä on suuri vastuu perinnebiotooppien ja niiden lajiston säilymisestä maassamme. Perinnebiotooppien hoitoa Suomessa selvittänyt työryhmä arvioi raportissaan (Perinnebiotooppien hoito Suomessa, Suomen ympäristö 443), että hoidon piiriin tulisi saada Varsinais-Suomessa 10 000 hehtaaria ja Satakunnassa 4000 hehtaaria, jotta lajiston säilyminen tulisi turvattua. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen erityisvastuulla ovat mm. seuraavat perinnebiotoopit: Kedot, tuoreet niityt, merenrantaniityt, nummet ja lehdesniityt.

Perinnebiotooppien hoito lisää luonnon monimuotoisuutta

Vanhojen niittyjen, hakamaiden ja metsälaitumien laiduntaminen tai niitto edesauttaa perinteisestä maankäytöstä hyötyvien eliöiden säilymistä. Perinnebiotoopit ovat yksi luonnon monimuotoisuuden merkittävimpiä ylläpitäjiä. Perinnebiotooppien niukkaravinteisessa ympäristössä lajisto voi olla kaksinkertainen verrattuna vastaavanlaiseen runsasravinteiseen ympäristöön. Yksi hoidon päätavoitteista onkin rehevöityneiden perinnebiotooppien ravinteisuuden vähentäminen. Laidunnus toteutetaan ilman lisäruokintaa, ja niittokohteilla niittojäte korjataan pois perinnebiotoopilta.

Varsinais-Suomen ja Satakunnan perinnebiotooppien hoito-ohjelmat

Perinnebiotooppien hoitotilanne ja kasvillisuuden tila on ehtinyt muuttua useilla kohteilla 1990-luvun perinnemaisemien kartoituksen jälkeen. Lisäksi on tarve kohdentaa hoitoon käytettävissä olevia vähäisiä resursseja arvokkaimpien ja kiireellisimmin hoitoa tarvitseviin kohteisiin. Tätä silmälläpitäen on laadittu perinnebiotooppien hoito-ohjelmat Varsinais-Suomessa vuosille 2008 - 2012 ja Satakunnassa vuosille 2007 - 2012. Ohjelmissa selvitettiin alueen perinnebiotooppien nykytila ja priorisoitiin kohteiden hoitotarve. Hoito-ohjelmat kokoavat yhteen perinnemaisemien hoidosta kiinnostuneet tahot ja pyrkivät sitouttamaan ne ohjelmaan kirjattujen toimenpiteiden kautta osaltaan alueiden hoitoon.

Valtakunnallisen perinnebiotooppien hoitotyöryhmän asettamista pinta-ala- ja aikataulutavoitteista on resurssisyistä tingitty. Päätavoitteiksi on nyt asetettu, että hoidon piirissä on 90 % valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaista kohteista, sekä Varsinais-Suomessa kaikkiaan 8 000 ha ja Satakunnassa 3000 ha perinnemaisemia vuoteen 2012 mennessä. Muita tavoitteita ovat mm. pienten perinnemaisemien ja harvinaisten perinnemaisematyyppien hoidon edistäminen.

Perinnemaisemien määrä ja hoito 2000-luvun puolivälissä

Varsinais-Suomesta on tiedossa noin 1200 perinnemaisemaa, yhteispinta-alaltaan noin 7300 ha (hoidossa tästä alasta oli noin 4800 ha). Satakunnasta on tiedossa kaikkiaan 430 perinnemaisemaa, yhteispinta-alaltaan n. 2200 ha (hoidossa tästä oli 1660 ha). Kokonaisalassa ovat mukana vanhat inventoinnit, vanhojen kohteiden laajennukset, uudet inventoidut kohteet (n. 1000 ha), valtion maiden uudet kohteet (n. 400 ha), maatalouden erityistukisopimusten sekä luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmien perinnemaisemat.

Varsinais-Suomessa hoidettujen ketojen ja kallioketojen määrä on edelleen suhteellisen vähäinen. Sama koskee yksityismailla sijaitsevia nummia ja entisiä lehdesniittyjä. Satakunnassa erityisesti kallioketojen hoitotilanne on entisestään heikentynyt. Lisäksi jatkossa on kiinnitettävä huomiota laidunnettujen ketojen ja niittyjen hoidon laatuun.

Hoitovastuu

Pääosin vastuu perinnebiotooppien hoidosta on maanomistajalla tai haltijalla, joista valtaosa on yksityishenkilöitä. Ympäristökeskuksella on perinnebiotooppien hoidon alueellinen koordinointivastuu ja se vastaa mm. arvokkaimmiksi ja kiireellisimmiksi priorisoitujen kohteiden järjestämisestä. Perinnebiotooppien hoidon vastuu valtion mailla on Metsähallituksella, sekä muinaisjäännösalueilla Museovirastolla. Kuntien ja kaupunkien, samoin kuin yhtiöiden, seurakuntien ym. maanomistajien tulisi myös huolehtia omien alueidensa hoidosta.

Hoidon rahoituslähteitä

Aktiivitiloilla perinnebiotooppien hoitoa voidaan rahoittaa viljelijöille myönnettävän maataloudenn erityisympäristötuen ja ei-tuotannollisten investointien tuen avulla, jotka ovat perinnebiotooppien hoidon tärkeimpiä rahoituskanavia (linkit oikealla palstalla).

Myös rekisteröidyillä yhdistyksillä on erityistukirahoitusmahdollisuus Leader-toimintatavan kautta, mikä lisää yhdistysten mahdollisuuksia osallistua perinnebiotooppien hoitoon. Leader-toimintatapaa toteutetaan paikallisten Leader-toimintaryhmien kautta. Toimintaryhmät ovat rekisteröityjä maaseudun kehittämisyhdistyksiä.

Leader-toimintaryhmien yhteystiedot löytyvät tämän sivun oikean palstan linkistä.

Hoitosuunnitelmat

Perinnebiotooppien hoidon tulisi aina perustua yksityiskohtaiseen hoitosuunnitelmaan. Hoitosuunnitelma on myös edellytyksenä erityistukisopimukselle. Laajamittaiseen hoitosuunnitelmien laatimiseen ympäristökeskuksella ei ole resursseja, joten perinnebiotooppien hoitosuunnitelman voi laatia myös viljelijä itse (tai muu tuenhakija), jolloin suunnitelmat ovat yleensä pienimuotoisempia, tai teettää sen esimerkiksi konsultilla. Ympäristökeskus pyrkii laatimaan hoitosuunnitelmia etenkin hoitoluokan I kohteille muutamia vuosittain sekä lisäksi erilaisten perinnebiotooppien hoitoon liittyvien projektien yhteydessä.

• Hoitikortti 5: perinnebiotooppien hoidon suunnittelu.pdf (SYKE, MMM, 317 kt)

Tietoja kohteista

Tietoa Lounais-Suomen perinnemaisemista on koottuna sähköisiin julkaisuihin. Julkaisujen liitteinä ovat taulukoituna mm. Varsinais-Suomen ja Satakunnan perinnemaisemakohteet kunnittain, niiden hoidon tilanne ja hoidon kiireellisyys. Lisäksi kohteiden sijainti on esitetty kuntakohtaisilla kartoilla (linkit oikealla palstalla).

Perinnemaisemien paikkatietoaineisto on Lounais-Suomen ympäristökeskuksen tuottama alueellinen aineisto, joka on yhteistyötahojen käytettävissä pyydettäessä.

Laadittuja alueellisia hoito-ohjelmia toteutetaan tiedottamalla maanomistajia perinnemaisemien hoitotarpeesta, oikeista hoitotavoista, sekä hoidon rahoituskeinoista. Ympäristökeskus voi auttaa, etenkin kiireellisimmiksi arvioiduilla kohteilla, myös laiduneläinten vuokraamisessa, tai alueen vuokraamisessa karjatilalliselle tai muille esim. hoidosta kiinnostuneille yhdistyksille.

Koko maan hoidon tila ja tavoitteet

Myös muissa maan ympäristökeskuksissa on laadittu perinnebiotooppien alueellisia hoito-ohjelmia. Lounais-Suomen ympäristökeskuksessa laadittu kooste yhdistää alueelliset ohjelmat katsaukseksi maan perinnemaisemien hoitotilanteesta 2000-luvun puolivälissä, hoidon järjestämisen ongelmista, sekä ympäristöhallinnon lähivuosien tavoitteista perinnemaisemien hoidolle ja siinä tarvittavista resursseista.

1990-luvulla valtakunnallisessa perinnemaisemien kartoituksessa arvokkaaksi todetusta alasta (yli 18 000 ha) oli säännöllisessä laidunnus- tai niittohoidossa 2000-luvun puolivälissä noin puolet (8 700 ha). Toisaalta 2000-luvulla on inventoitu yli 600 uutta kohdetta ja maatalouden erityisympäristötuen avulla on saatu uusia alueita hoidon piiriin. Uudet kohteet mukaan lukien perinnemaisemia ja kunnostuskelpoisia kohteita on tiedossa n. 40 000 ha, josta oli hoidon piirissä lähes 30 000 ha.

Maatalouden rakennemuutos ja hoidon vähäiset resurssit ovat perinnebiotooppien hoidon suurin ongelma. Viljelijöille myönnettävien erityistukien lisäksi perinnebiotooppien hoitoon tarvitaan muuta rahoitusta ja hoitajatahoja. Myös hoidon laatuun tulisi panostaa nykyistä huomattavasti enemmän. Rehevöityminen ja riittämättömästä raivauksesta johtuva umpeutuminen ovat yhä vakavia ongelmia. Hoidon seuranta ja sen yhteydessä annettava neuvonta on lähes järjestämättä.

Päätavoitteiksi on esitetty kiireellisimmiksi arvioitujen kohteiden hoidon järjestäminen ja hoidetun alan lisääminen 40 000 hehtaariin vuoteen 2012 mennessä. Lisäksi on mm. kiinnitettävä erityishuomio pienten perinnemaisemien ja harvinaisten luontotyyppien hoidon edistämiseen.