Jokien kunnostus
Päätavoitteena vaelluskalakantojen elvyttäminen
Suomen joista suurin osa on rakennettuja jokia, joissa vaihtelevanpituisia osuuksia on suoristettu, perattu ja muokattu lisäämällä niihin esimerkiksi uittoon tarvittavia rakenteita.
Rakennetuissa vesistöissä kunnostusten tärkein tavoite vuoteen 2015 mennessä on vesienhoidon toteutusohjelman mukaisesti edistää vaelluskalojen luontaista lisääntymistä. Jokikunnostuksien päätavoitteena Suomessa onkin vaelluskalakantojen elvyttäminen kalojen elinympäristöjä parantamalla.
Meritaimen ja vaellussiika on luokiteltu äärimmäisen uhanalaisiksi ja Suomen alkuperäiset lohikannat vaarantuneiksi. Kalataloudellisiin kunnostuksiin kuuluu yleensä erilaisia yhdistelmiä virtavesien kunnostusmenetelmistä. Kunnostettuihin jokiin tehdään usein kalaistutuksia kalaston luontaisen elinkierron palauttamiseksi.
Jokihabitaatteja voidaan kunnostaa monin eri keinoin. Uoman rakenteellista monimuotoisuutta voidaan lisätä, uoman reunoja voidaan suojata eroosiolta eroosiolta ja kalojen liikkumisen mahdollisuuksia voidaan parantaa läpikulkuesteitä poistamalla. Toistaiseksi Suomessa on tehty nelisensataa jokikunnostusta, joista monet ovat liittyneet uiton loppumiseen. Lähes kaikissa kunnostuksissa yhtenä tavoitteena on ollut kalojen elinolojen parantaminen.

Uittoperatun koskijakson kunnostusta Ounasjoella. Kuva: Auri Sarvilinna. Rakenteellinen monimuotoisuus lisää jokien eliörikkautta
Jokaisella virtaavalla vedellä on oma historiansa. Luonnontilainen jokiuoma on mukauttanut aikojen kuluessa muotonsa vallitseviin olosuhteisiin sopivaksi. Joen rakenne, eli joen ja sen ympäristön piirteet ja muodot, jotka voivat olla luontaisesti muodostuneita tai ihmisen aikaansaamia, yhdessä joen virtaaman ja veden laadun kanssa vaikuttavat siihen, miten joki toimii ja millaiset eliöt siellä viihtyvät. Kaikkia näitä osapuolia tarvitaan: tutkimuksissa on huomattu, että esim. pelkkä veden laadun paraneminen ei riitä virtavesien eliöstön kohentumiseen. Tämän vuoksi tehtävissä vesistötöissä tulisikin ottaa huomioon koko jokiympäristössä vallitseva vuorovaikutusverkosto.
Vesistösuunnittelussa tulisi huomioida luonnontilaisen joen tai puron piirteet. Niiden tunnusmerkkejä ovat vesisyvyyksien ja joen leveyden vaihtelu, suvannot ja virtapaikat. Uoman pohjassa oleva puuaines ja kivet auttavat aikaansaamaan erisyvyisiä alueita ja erilaisia virtausolosuhteita. Myös eliöstön vapaa liikkuminen, uoman tulviminen ja rantavyöhykkeen monimuotoinen kasvillisuus ovat tunnusomaisia luonnontilaisille virtavesille. Luonnontilaisen joen uoma myös mutkittelee ja vaihtaa paikkaa, jolloin vanhoista mutkista syntyy uusia elinympäristöjä. Päämääränä on siten monimuotoinen ympäristö, josta mahdollisimman moni eliölaji löytää sopivat olosuhteet.
Jokiympäristön tavoitetila voidaan saada selville esimerkiksi kartoittamalla lähistöllä olevia luonnontilaisia uomia tai hyödyntämällä vanhoja tietoja, esimerkiksi vanhoja karttoja. Luonnontilaisten piirteiden kartoitus auttaa vesistötöiden suunnittelua. Vaikka rantojen nykyinen maankäyttö ja maanomistusolot usein rajoittavatkin ympäristössä tehtäviä laajoja kunnostustöitä, ne eivät kuitenkaan ole esteenä pienemmille toimenpiteille, esimerkiksi luonnonmukaista uomaa jäljittelevän poikkileikkauksen tai monimuotoisen rantakasvillisuuden suunnittelulle. Luonnonmukainen vesirakentaminen yhteensovittaa jokien kunnostus- ja käyttöpaineita
Jokikunnostusten ja toisaalta jokiin kohdistuvien käyttöpaineiden yhteensovitusta voidaan toteuttaa luonnonmukaisen vesirakentamisen keinoin. Tällöin uoman kunnostaminen toteutetaan tavalla, joka mahdollistaa myös uoman tai sen valuma-alueen käyttötarpeet esimerkiksi vesivoimaan tai maankuivatukseen. Koska hyvin monet perinteiset vesirakennushankkeet on nykyään mahdollista toteuttaa jokiekosysteemin luonnontila ja maisema paremmin huomioiden, tulisi luonnonmukainen vesirakentaminen ottaa osaksi kaikkien vesistöhankkeiden suunnittelu- ja rakennusprosessia.
Keskeisiin luonnonmukaisen vesistörakentamisen periaatteisiin kuuluvat:
- luontaisten virtaamasuhteiden säilyttäminen ja korjaaminen,
- uomien ja rantojen luontaisten ja itseään ylläpitävien rakenteiden säilyttäminen ja palauttaminen,
- valuma-alueelta tulevan kuormituksen vähentäminen,
- eliöyhteisöjen monimuotoisuuden turvaaminen ja palauttaminen
Kunnostus kannattaa ajoittaa vuoden vähävetisimpään aikaan, jolloin vedenkorkeus on selvästi keskimääräistä alempana. Kunnostettavan uoman kalasto tulee aina huomioida kunnostussuunnittelussa. Lohikalojen ja rapujen kutu- ja mädin kuoriutumisaikaa tulee ehdottomasti välttää. Lisäksi kunnostus kannattaa ajoittaa ravun- ja nahkiaisen pyyntiaikojen ulkopuolelle. Jos kunnostettavan alueen läheisyydessä on kalanviljelylaitoksia, on suositeltavinta ajoittaa kunnostus talvikaudelle.
|