Tulvat

Pirkanmaan järvet tasaavat virtaamavaihtelua

Tulvat ovat luontainen, sääoloista ja vesistöolosuhteista riippuvainen ilmiö, joilla on tärkeä merkitys vesi- ja rantaluonnolle. Keväisin tulvia aiheuttavat lumien sulaminen ja jääpadot, muina aikoina yleensä runsaat sateet. Tulva-alueen laajuus ja tulvan vaikutukset riippuvat muun muassa maaston muodoista, vuotuisesta vesitilanteesta ja alueen maankäytöstä.

Pirkanmaa kuuluu Kokemäenjoen vesistön runsasjärviseen itäosaan. Suuret järvialtaat tasaavat virtaaman vaihtelua, minkä vuoksi Pirkanmaalla ei ole suuria, yhtenäisiä tulva-alueita. Järvienkin rannoilla tulvavesi voi kuitenkin ajoittain aiheuttaa vahinkoja useille rakennuksille ja rakenteille.

Tulviin voidaan varautua

Tulvasuojelun painopiste on siirtynyt entistä selvemmin tulvasuojelutoimenpiteistä vahinkojen ennakointiin ja ennaltaehkäisyyn. Vahinkojen syntymistä ei voida kuitenkaan kokonaan koskaan estää, koska mitoitukset joudutaan aina tekemään tietyillä riskitasoilla. Maankäytön ja rakentamisen suunnitelmallisuudella sekä suurten järvien ennakoivalla säännöstelyllä niitä pystytään kuitenkin merkittävästi vähentämään. Mikäli tulvavahinkojen ennaltaehkäisy ei näillä keinoilla ole mahdollista, voidaan vahingoilta suojautua ja vaurioita vähentää pysyvillä tulvasuojelurakenteilla ja -perkauksilla. Tulvan jo synnyttyä ovat avainasemassa oikea-aikaiset ja oikeissa paikoissa tehdyt tulvantorjuntatoimenpiteet.

Rakentaminen liian lähelle vesistöä aiheuttaa jatkuvan tulvavahinkovaaran. Tällaisten vahinkojen ennaltaehkäisemiseksi Pirkanmaan ympäristökeskus, jonka tehtäviä nykyisin hoitaa Pirkanmaan ELY, on antanut suosituksia alimmista rakentamiskorkeuksista Pirkanmaan suurimmille järville (Alueelliset ympäristöjulkaisut 248).

Vesistön tulvimiseen ja tulvantorjuntaan liittyviä asioita on kuvattu vuonna 1999  valmistuneessa, vuosien 1985 ja 1987 versioista ajantasaistetussa, Kokemäenjoen tulvantorjunnan toimintasuunnitelmassa (Alueelliset ympäristöjulkaisut 132).