Lajien suojelun kansainväliset velvoitteet
Suomea sitovat useat kansainväliset luonnonsuojelusopimukset. Tällä sivulla kerrotaan tärkeimmistä lajien suojelusopimuksista. Linkit sopimusteksteihin löytyvät verkkopalvelumme sivulta Kansainväliset ympäristösopimukset.
CITES (Convention on international trade in endangered species of wild flora and fauna) on villieläinten ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa säätelevä yleissopimus. EU:ssa on voimassa myös oma Cites-sopimusta tiukempi lainsäädäntö.
Bernin sopimus eli Euroopan luonnonsuojelusopimus (Convention on the Conservation of European Wildlife and Natural Habitats) koskee Euroopan luonnonvaraisten eläinten, kasvien ja niiden ympäristöjen suojelua. Sopimus on johtanut Euroopan yhteisön lainsäädäntöön (Natura 2000 –verkosto sekä luonto- ja lintudirektiivit).
Bonnin sopimus (Convention on on the Conservation of Migratory Species of Wild Animals Species) koskee muuttavia luonnonvaraisia eläimiä ja niiden elinympäristöjä. Sopimuksella on useita alasopimuksia, joista Suomi on allekirjoittanut seuraavat:
-
ASCOBANS (Agreement on Conservation of Small Cetaceans in Baltic Sea and in North Sea) suojelee Itämeren ja Pohjanmeren pikkuvalaat.
-
EUROBATS (The Agreement on the Conservation of Populations of European Bats) on Euroopan lepakoita ja niiden elinympäristöjä koskeva alueellinen suojelusopimus. Kaikki Suomessa esiintyvät yksitoista lepakkolajia kuuluvat sopimuksen piiriin.
-
AEWA (African-Eurasian Migratory Water Bird Agreement) on muuttavien vesilintujen suojelusopimus.
Ramsarin sopimus suojelee kansainvälisesti merkittäviä kosteikkoja.
Valaanpyyntisopimus on pyyntiä säätelevä kansainvälinen yleissopimus.
Suomen kansainväliset vastuulajit
Suomella on kansainvälinen vastuu tiettyjen lajien säilyttämisestä. Vastuu merkitsee lähinnä, että lajin seurantaa ja tutkimusta on tehostettava ja että lajin elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa.
Vastuulajien luettelon ja valintakriteerit on laatinut ympäristöministeriön uhanalaisten lajien toinen seurantatyöryhmä (2000).
|