Ranta-alueiden kaavoitus

Suomessa kaavoitusta alettiin käyttää rantojen suunnittelussa 1960-luvun lopulla. Nykyään noin 25 prosenttia rantaviivasta on kaavoitettu.

Kaavoitus_Rantarakentaminen_MBjorkstrom.jpg
Marita Björkström, YHA kuvapankki

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan rannoille ei saa rakentaa ilman asemakaavaa tai rakentamisen ohjaamiseen tarkoitettua yleiskaavaa. Jos kaavaa ei ole, rakentamiseen tarvitaan poikkeamispäätös.

Kaavoituksen tavoitteena on suunnitella rantarakentaminen siten, että siinä otetaan huomioon myös luonnon- ja maisemansuojelu, rantojen virkistyskäyttö sekä maanomistajien tasapuolinen kohtelu. Lisäksi kaavat selkeyttävät rantarakentamisen lupakäsittelyä; poikkeamislupien määrä onkin viime vuosina kääntynyt laskuun.

Rantojen suunnittelu eri kaavatasoilla

Rantojen käyttöä ohjataan maakunnissa maakuntakaavoilla ja kunnissa yleis- ja asemakaavoilla. Maakuntakaavassa ja yleispiirteisessä yleiskaavassa rantoja käsitellään suurten kokonaisuuksien,
keskeisten strategisten tavoitteiden ja merkittävimpien suojelutavoitteiden kannalta. Yleiskaava on mahdollista laatia myös siten, että sen perusteella voidaan myöntää rakennuslupia rannalle rakentamiseen.

Asemakaavoja käytetään tiiviin rantarakentamisen ohjaamiseen sekä silloin, kun taajamat ulottuvat rantaan.

Lisätietoja

Ympäristöneuvos Harry Berg, ympäristöministeriö, rakennetun ympäristön osasto, puh. 02952 50056, etunimi.sukunimi@ym.fi

Julkaistu 29.8.2013 klo 9.54, päivitetty 20.6.2016 klo 15.41