Taajamien kehitys 2005-2020

Taajamakasvun perusura

Yhdyskuntarakenteen taajamakasvun perusura on trendimenetelmään perustuva laskelma, jossa ennustettu väestömuutos muutetaan yhdyskuntarakenteen seurantatietojen perusteella laskettujen trendien avulla taajaman pinta-alan kehitykseksi 34 suurimmalla kaupunkiseudulla. Perusura on ulotettu vuoteen 2050, mutta laskelma on tehty 5-vuotisjaksoittain, joten sitä voidaan käyttää myös lyhemmille ennustejaksoille. Perusurassa väestökehityksen lähtötietona on käytetty Tilastokeskuksen väestöennustetta vuodelta 2007, ja sitä voidaan jatkossa päivittää sitä mukaa kun uusia väestöennusteita tehdään.

Taajamakasvun perusura on tehty, jotta yhdyskuntarakenteen tulevaa kehitystä kaupunkiseuduilla voitaisiin haarukoida paremmin. Se on tehty erillisenä työnä tukemaan laajempaa tutkimushanketta. Perusura ei ole sellaisenaan ennuste vaan antaa vertailutason kun ryhdytään hahmottamaan erilaisia tulevaisuuden vaihtoehtoja. Perusuran trendit ja vakiot on määritelty mahdollisimman yksinkertaisesti, jotta niitä voidaan säädellä erilaisissa tulevaisuuden ennakoinnin vaihtoehdoissa.

Perusura on toteutettu trendimenetelmällä, jossa oletetaan, että mennyt kehitys jatkuu ennallaan tai muuttuu hitaasti. Menetelmän heikkoutena on, ettei sillä pystytä huomioimaan ennakoimattomia muutoksia, trendien käännekohtia tai aktiivisia toimenpiteitä, joilla kehitystä voidaan ohjata uuteen suuntaan. Trendimenetelmä perustuu nykytietämykseen, joten sen luotettavuus laskee mitä pidemmälle tulevaisuuteen katsotaan. Trendimenetelmän hyvänä puolena voidaan pitää sitä, että se näyttää mihin nykykehitys on johtamassa. Mikäli nykykehitys ei ole toivottavaa, voidaan tulevaan kehitykseen vielä vaikuttaa.

Perusuran laskelmissa ei ole tarkasteltu tiedossa olevia suunnitelmia tai kaavoitusta, vaan se perustuu pääosin menneen trendin ja väestöennusteen yhdistämiseen.   Erilaisten yhteiskunnallisesti merkittävien taloudellisten, sosiaalisten tai aluepoliittisten päätösten vaikutuksia ei ole huomioitu niin perusurassa kuin Tilastokeskuksen väestöennusteessakaan. Väestöennusteeseen sisältyvät alueiden välisen muuttoliikkeen määritykset tekevät oletuksia aluerakenteen tulevasta kehityksestä.

Perusurassa ei pyritä ennakoimaan tulevia kausiluonteisia vaihteluita. Lähtökohtana on, että seuranta-aineiston trenditieto tulee sellaiselta pidemmältä aikajaksolta, jossa kausivaihtelua on mukana.Tiettyjen muuttujien osalta ei ole käytettävissä trenditietoa, joten osa muuttujista on vakioitu. Muuttujat on kuitenkin laskettu kaupunkiseuduittain, joten alueelliset erot on huomioitu.

Kaupunkiseutujen taajamakehitys 2005-2050

Seuraavassa on esitetty taajamakasvun perusuran laskennan keskeisimmät taustatiedot ja tulokset. Ensin on havainnollistettu väestökehityksen ennustettua muutosta kaupunkiseuduilla. Seuraavaksi on esitetty perusuran tuloksena syntynyt laskelma tulevasta asuntokuntien keskikoon kehityksestä. Lopuksi on esitetty kaupunkiseutujen taajaman pinta-alakehitys perusurassa. Perusuran kaupunkiseutukohtaiset tulokset 34 kaupunkiseudulta  ovat omana liitekoosteenaan sivun alalaidassa.

Väestökehitys

Ennusteen mukaan vuosivälillä 2005-2030  väestömäärä kasvaisi 22 kaupunkiseudulla, joista 13 kasvaisi tällä jaksolla yli 10%. Vastaavasti kahdella kaupunkiseudulla väestö vähenisi yli 10 prosentilla. Pitkällä aikajaksolla 2005-2050 suhteellisesti voimakkaimmin kasvavat kaupunkiseudut ovat Tampereen ja Oulun kaupunkiseudut. Usealla kaupunkiseudulla väestökehitys kääntyy negatiiviseksi seurantajakson loppupuolella.

Kuva 1. Väestökehitys kaupunkiseuduilla Tilastokeskuksen väestöennusteen 2007 mukaisesti. Kaupunkiseutuun on summattu alueen kunnat. Käytetty Tilastokeskuksen ennuste ulottuu vuoteen 2040, josta perusuran ennuste on jatkettu vuosien 2035-2040 vuosimuutoksella.

Asuntokuntien keskikoon kehitys

Asuntokuntakehityksen vallitseva trendi on viimeisten vuosikymmenten aikana ollut pienten asuntokuntien määrän kasvu ja sitä kautta asuntokuntien keskikoon lasku. Asuntokuntamuodostuminen on perusurassa laskettu vakioidun ikäryhmittäisen perhetyyppijakauman avulla. Tällä menetelmällä saadaan laskettua ennustetun väestön ikärakenteen muutoksen aiheuttama asuntokuntien rakenteen muutos. 

Vuosien 1980-2005 aikana asuntokuntien pienenemiskehitys on kiihdyttänyt asuntojen kysyntää väestökasvun ohella. Tulevaisuudessa asuntokuntien keskikoon lasku tulee kaupunkiseudun tasolla vääjämättä taittumaan, sillä yksineläjien määrän ei voida odottaa kasvavan loputtomasti. Tämän seurauksena väestökasvun merkitys asuntokysynnän luojana korostuu tulevaisuudessa. Asuntokuntien kokorakenne eriytyy lähinnä kaupunkiseudun sisällä eri alueiden välillä. 

Vuonna 2005 asuntokuntien keskikoko oli pienin Savonlinnan kaupunkiseudun taajamissa.  Keskikoko on laskenut alle kahden kaikkiaan 11 kaupunkiseudulla. Suurimmat asuntokunnat löytyvät Pietarsaaresta ja Kokkolasta. Perusurassa vuonna 2030 keskikoko on yli 2 asukasta asuntokuntaa kohden  enää 11 kaupunkiseudulla. Alimmillaan keskikoko jää reiluun 1,8 asukkaaseen/asuntokunta.  Lähes kaikilla kaupunkiseuduilla perusuran kehitys tasaantuu ennustekauden loppua kohden ja vuosien 2030-2050 muutos on enää pientä.

 

Kuva 2. Asuntokuntien keskikoko kaupunkiseutujen taajamissa perusuran mukaan 2005, 2030 ja 2050 .

Asuntokuntatiheyden trendi 1990-2005 kaupunkiseutujen taajamissa

Perusuran laskennallisena mitoituksen muuttujana on käytetty asuntokuntatiheyttä, joka saadaan jakamalla asuntokuntien määrä taajaman pinta-alalla. Se mittaa asuttujen asuntojen tiheyttä ja voidaan näin linkittää mahdollisimman yksinkertaisesti asuntokuntien muutokseen. Kaupunkiseudut rakentuvat tiheydeltään erityyppisistä alueista, joita ei tässä tarkastelussa ole eroteltu erikseen. Perusurassa vuosien 1990-2005 trendiä on käytetty taajaman tulevan tiheyden perusteena. 

Kuvassa 3 asuntokuntatiheyden trendikehitys on esitetty yhdessä taajaman kasvun kanssa. Kaaviossa vasemmalla puolella sijaitsevien kaupunkiseutujen taajamat ovat asuntokuntien suhteen aiempaa väljempiä ja oikealla sijaitsevat ovat tiivistyneet. Kaaviossa yläosassa olevien kaupunkiseutujen taajama-ala on kasvanut voimakkaasti ja alaosassa hitaasti.

Kuva 3. Asuntokuntatiheyden ja taajamien pinta-alan keskimääräinen vuosimuutos 34 suurimmalla kaupunkiseudulla vuosivälillä 1990–2005. Kaavio kuvaa perusuran laskennassa käytettyä trendikehitystä eri kaupunkiseuduilla.

Taajaman pinta-alan kehitys

Taajaman pinta-alan kehitys perusurassa  riippuu ennustetusta asuntokuntakehityksestä ja trendihavaintoihin asuntokuntatiheyden kehityksestä kaupunkiseutujen taajamissa. Perusura esittää väestöennusteeseen ja ikäryhmittäiseen asuntokuntamuodostumiseen perustuvan kehityksen, jossa asuntokuntatiheyden trendi jatkuu vuosien 1990-2005 mukaisena. 

Perusurassa taajama kasvaa lähes kaikilla kaupunkiseuduilla, vaikka osassa väestökehitys onkin tappiollista ennustejaksolla. Perusurassa taajama supistuu laskennallisesti kaupunkiseuduilla, joissa asuntokuntien lukumäärä pienenee, mutta asuntokuntatiheys ei laske. Todellisuudessa taajaman supistuminen on kuitenkin harvinaisempaa kuin sen kasvu, sillä uutta rakennetaan myös taantuvilla seuduilla ja taajaman rajaus perustuu pääosin rakennuskannan kehitykseen.

Suhteellisesti voimakkainta taajama-alan kasvu on kaupunkiseuduilla, joissa asuntokuntatiheyden lasku on ollut trendijaksolla voimakkainta. Näitä ovat Pietarsaaren ja  Forssan kaupunkiseudut. Näissä trendi ei ole pitkällä jaksolla todennäköinen tai edes mahdollinen, mutta perusuran tavoitteena ei ole ennustaa, vaan osoittaa mihin nykykehitys on johtamassa. Kajaanin, Iisalmen ja Varkauden kaupunkiseuduilla tiheys on myös laskenut voimakkaasti, mutta väestön ennustettu väheneminen hillitsee taajaman kasvua tulevaisuudessa.

Vastaavasti voimakkaimmin kasvavilla kaupunkiseuduilla on useassa tapauksessa taustalla tiivistyvä trendi, joka perusurassa hillitsee taajaman kasvua.  Tästä ovat esimerkkeinä Jyväskylän ja Oulun kaupunkiseudut. Suurimmassa osassa kaupunkiseutuja asuntokuntatiheyden trendikehitys on lähellä ns. luonnollista kasvua, jossa tiheys säilyy samana ja asuntokuntien kehitys määrää taajamakasvun voimakkuuden. 

 

Kuva 4. Taajaman pinta-alan laskennallinen muutos kaupunkiseuduilla perusuran mukaan 2005-2030 ja 2005-2050

 

Lisätietoa

Ryhmäpäällikkö Ville Helminen, Suomen ympäristökeskus SYKE
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

 

Kaupunkiseutukotaiset tulokset

Julkaistu 26.8.2013 klo 16.51, päivitetty 18.6.2019 klo 15.28