Hyppää sisältöön

Kasvihuonekaasupäästöjen seuranta ja raportointi

Kasvihuonekaasupäästöjen seuranta ja raportointi ovat perusta ilmastopolitiikan arvioinnille, suunnittelulle ja seurannalle. Niiden avulla voidaan varmistaa, onko poliittisesti sovituissa päästörajoissa pysytty.

YK:n ilmastosopimus, Kioton pöytäkirja sekä EU:n kasvihuonekaasupäästöjen seurantajärjestelmä velvoittavat seuraamaan ja raportoimaan kasvihuonekaasujen päästömääriä vuosittain. Suomi raportoi kasvihuonekaasujen päästömääristään sekä Euroopan komissiolle että YK:n ilmastosopimuksen sihteeristölle. Päästöjen lisäksi raportoidaan hiilinieluista.

Raportointia varten on perustettu kansallinen kasvihuonekaasuinventaariojärjestelmä, josta vastaa Tilastokeskus.

Kasvihuonekaasujen raportointia valvotaan ja tietoja tarkastetaan Kioton pöytäkirjan velvoittamalla tavalla. Kansainvälinen tarkastajaryhmä arvioi osapuolten raportit ja mikäli raportoinnissa on puutteita, siitä voi seurata sanktioita.

Kioton pöytäkirjan velvoitteiden seuranta

Jokaiselle Kioton pöytäkirjaan sitoutuneelle maalle on määritelty sallittu päästömäärä, jota ei saa ylittää. Maiden on raportoitava Kioton pöytäkirjan velvoitteiden toteuttamisesta vuosittain YK:n ilmastosopimuksen sihteeristölle. Kioton pöytäkirjan ensimmäinen velvoitekausi kattoi vuodet 2008–2012. Suomi saavutti oman ensimmäisen velvoitekauden päästövähennystavoitteensa, joka oli pitää kasvihuonekaasupäästöt vuoden 1990 tasolla pöytäkirjan laskentasääntöjen puitteissa. Kauden päästöt olivat 5 prosenttia alle Suomelle määritellyn sallitun päästömäärän (355 milj. t CO2 –ekv.).

Kioton pöytäkirjan toisesta, vuodet 2013-2020 kattavasta velvoitekaudesta päätettiin vuonna 2012 Dohan osapuolikokouksessa. Toinen velvoitekausi tulee voimaan kun kolme neljäsosaa Kioton pöytäkirjan osapuolista on hyväksynyt ns. Dohan muutoksen, jolla toisesta velvoitekaudesta sovitaan.

EU:n taakanjakopäätös edellyttää tarkempaa seurantaa päästöistä

EU:n komissio on vahvistanut jäsenvaltioille sitovat vuosikohtaiset päästökiintiöt, jotka ohjaavat merkittävästi maiden kansallista ilmastopolitiikkaa. Jäsenvaltioiden on vähennettävä päästökaupan ulkopuolisen sektorin, päästöjään lineaarisesti vuosien 2013–2020 aikana, eivätkä päästöt saa ylittää vahvistettua vuosikohtaista kiintiötä. Myös kaudelle 2021-2030 on sovittu maakohtaisista päästövähennystavoitteista, jotka edellyttävät päästöjen lineaarista vähentämistä. vuosikohtaiset päästökiintiöt on tarkoitus asettaa vuonna 2020. Vuosikohtaiset kiintiöt edellyttävät päästöjen tarkempaa seurantaa.

Päästökaupan ulkopuoliseen sektoriin kuuluvat tieliikenne, rakennusten erillislämmitys, maatalous ja jätehuolto. Taakanjakopäätös ei koske maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden päästöjä ja nieluja eikä suuria teollisuus- ja energiantuotantolaitoksia, jotka ovat jo mukana EU:n päästökaupassa.

Vuodelle 2020 ulottuvan taakanjakopäätöksen toimeenpano etenee ja vuodelle 2030 ulottuvan taakanjakoasetuksen toimeenpanoa valmistellaan.

Päästöjen ohella ilmastopolitiikan toteuttamisesta raportoidaan kansainvälisesti

YK:n ilmastosopimuksen osapuolten tulee toimittaa neljän vuoden välein sopimukselle niin sanotut maaraportit, joissa kuvataan päästöjen lisäksi arvioita tulevasta päästökehityksestä, politiikkatoimia, ilmastonmuutokseen sopeutumista, rahoitusta, tutkimusta, koulutusta sekä kansallisia olosuhteita.

Kahden vuoden välein toimitetaan myös niin sanotut kaksivuotisraportit, jotka sisältävät osan maaraporttiin vaadittavasta tiedosta. Politiikkatoimista raportoidaan myös EU:n komissiolle kahden vuoden välein.

 

Lisätietoja

Neuvotteleva virkamies Paula Perälä, ympäristöministeriö, p. 0295 250 224 etunimi.sukunimi@ym.fi

Julkaistu 26.4.2019 klo 10.15, päivitetty 26.4.2019 klo 10.05