Viljelybiomassan kasvun muutos

Peltoviljelyn osalta vilja ja nurmi muodostavat Suomen oloissa 79 % maatalousmaan viljely-alasta, joten indikaattorin muodostamisessa keskitytään nykytilanteessa niihin. Viljakasvien satotaso kaksinkertaistui nopeasti 1960-luvulta 2000-luvulle liki 200 prosenttiyksikköä eli likipitäen kolminkertaistui (3,7 milj. tonnin tasolle) vilja-alan kasvaessa samaan aikaan 38 prosenttiyksikköä nykytasolle (1,2 milj. ha). Nurmen käytössä on tapahtunut vieläkin suurempi muutos. Kokonaisnurmiala on puolittunut 60-luvun tasolta nykyiselle 640 00 ha tasolle.  Samalla kuivaheinän viljelyn osuus on vähentynyt murto-osaan alkuperäisestä ja korvautunut säilörehulla tai säilöheinällä, samalla kuivaheinän alkuperäinen satotaso noin 3,5 milj. tonnia on noussut 8 milj. säilö-/heinärehutonnin tasolle (vaikka laskettaisiin että säilörehu kuiva-ainepitoisuus olisi noin 40 % ja kuivaheinän 80 %, nurmiviljelyn satomäärä on pinta-alan puolittumisesta huolimatta edelleen kasvanut). Laitumien määrä on Suomessa ollut koko ajan varsin vähäinen, maksimissaan 1950-60 -luvuilla hieman yli 200 000 ha ja pudonnut nykytasolla noin 60 000 hehtaariin. Kokonaisuudessaan siis käytössä ekosysteemin tuotannollisen palvelun tuottavuus on vähintään kaksinkertaistunut viime 50-vuoden aikana; keskimääräinen tuotannollisen alan tuottavuus on kasvanut 1,3-1,5 % vuodessa. Uusien viljelykasvien, esim. öljy- ja palkokasvit, käyttöönoton yhteydessä pinta-alakohtaiset tuotavuuden muutokset ovat vaihdelleet melko rajusti (ei kuvia tässä esityksessä), ennen kuin tuottavuus on vakiintunut jääden silti vuosittaisista sääoloista riippuvaiseksi.

Huom. Lisää toisen indikaattorin kuvatekstin täsmennys jonnekin

Julkaistu 22.12.2016 klo 13.39, päivitetty 21.12.2016 klo 14.56

Aihealue: