Hyppää sisältöön

Soiden ojittaminen näkyy perhoslajistossa

Pitkän aikavälin kehitys:
Soiden päiväperhosten esiintyvyys on vähentynyt selvästi 1990-luvulta.
Lyhyen aikavälin kehitys:
Suoperhosten väheneminen näyttäisi pysähtyneen viime vuosina.
Suhteessa tavoitteisiin:
Luonnon köyhtymisen pysäyttäminen edellyttää, että kaikkien lajien kannat säilyisivät elinvoimaisina.

Suoperhosten esiintyminen 1990–2013

Suoperhosten esiintyminen
Tarkastelun suoperhoslajit ovat suokirjosiipi, suohopeatäplä, rämehopeatäplä, muurainhopeatäplä, rahkahopeatäplä, suonokiperhonen, rämekylmänperhonen ja saraikkoniittyperhonen.
Lähde: Valtakunnallinen päiväperhosseuranta/Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutti ja www.luonnontila.fi. 2014.
Suohopeatäplä
Suohopeatäplää (Boloria aquilonaris) esiintyy soilla melko runsaslukuisena suuressa osassa maatamme. Kuva Pekka Malinen.

Suomessa elää kahdeksan päiväperhoslajia, jotka esiintyvät lähes yksinomaan soilla. Näiden lajien esiintyminen on romahtanut etenkin Etelä-Suomessa, jossa suoperhosia on tavattu viime vuosina vain alle puolella 1990-luvun paikoista. Vastaavaa kehitystä on tapahtunut myös Keski- ja Pohjois-Suomessa. Etelä- ja Keski-Suomen soista on ojitettu yli 80 prosenttia. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä pienempi osa soista on ojitettu. Pohjois-Suomen eteläosissakin soista on kuitenkin ojitettu suurin osa, 60–80 prosenttia.

Pohjois-Suomessa ojitusaste laskee voimakkaasti pohjoista kohti ollen kuitenkin vielä alueen eteläosissa korkea, noin 60–80 prosenttia.

Perhosten ohella myös muiden suolajien kannoissa on havaittu taantumista. Hyvin tunnetuista lajiryhmistä soiden linnut ovat niin ikään vähentyneet huolestuttavasti.

Lähteet:

  • Valtakunnallinen päiväperhosseuranta/Etelä-Karjalan Allergia- ja ympäristöinstituutti. 2014.
  • www.luonnontila.fi -verkkopalvelu 2014.

 

Julkaistu 19.8.2015 klo 12.44, päivitetty 9.6.2016 klo 9.19