Heksaklooribentseeni ilotulitteissa

Tausta

Tämän asiakirjan tarkoitus on vastata ilotulitteiden maahantuojien kysymyksiin koskien laittomana pidettäviä heksaklooribentseenipitoisuuksia, jotka voivat estää ilotulitteiden markkinoille luovuttamisen.

Heksaklooribentseenin tuotanto, markkinoille saattaminen ja käyttö sellaisenaan, valmisteissa tai tavaroiden ainesosina on kielletty POP-asetuksella 850/2004/EY. Kieltoa ei sovelleta aineeseen, jota esiintyy tahattomina vierasainejääminä aineissa, valmisteissa tai tavaroissa. Tahatonta vierasainejäämää (unintentional trace contaminant) ei ole määritelty, eikä käsitettä käytetä muussa EU:n kemikaalilainsäädännössä (jotka määrittelevät pitoisuuden, jonka alapuolella ainetta ei ole rajoitettu).

Ns. "vanhoja" POP-yhdisteitä ei kuitenkaan juurikaan käytetty kuluttajatuotteissa vaan sellaisenaan torjunta-aineina tai muina kemikaaleina. Vasta POP-asetuksen uudistuksen (2010) yhteydessä joillekin uusille POP-yhdisteille (polybromatut difenyylieetterit ja perfluoro-oktyylisulfonaatti PFOS) annettiin numeerinen määritelmä valvonnan mahdollistamiseksi. Asetusuudistuksen yhteydessä katsottiin, että pitoisuusrajan tulee perustua ainekohtaisiin ominaisuuksiin.

Itävallassa ja Tanskassa tehtyjen tutkimusten mukaan ilotulitteiden HCB-pitoisuus vaikuttaa ilman HCB-pitoisuuksiin.

Unintentional trace contamination eli ns. tahaton jäämäpitoisuus

HCB:lle ei edelleenkään ole määritelty UTC-rajaa lainsäädännössä, joten viranomaisten on ollut muuten päätettävä valvonnassa käytettävä sallittu HCB-pitoisuus. Monissa EU-maissa on sovellettu POP-asetuksen liitteen IV jäteraja-arvoa (50 ppm). Liite IV määrittelee pitoisuuden jonka ylittyessä jäte on hävitettävä POP-jätteenä eikä sillä ole yhteyttä tahattoman jäämän määritelmään. Muissa EU-maissa tehdyn valvonnan perusteella HCB-pitoisuudet voivat olla jopa 5100 ppm.

Ilotulitevalvonnassa 2011 TUKES teetti Puolustusvoimien Teknillisessä Tutkimuslaitoksessa analyysit 18 ilotulitteen HCB-pitoisuuksista. Tulokset edustivat vuoden 2010 maahantuontieriä ja pitoisuudet jakautuivat seuraavasti:

 < 1 ppm  12 kpl
 1-10 ppm  2 kpl
 10-50 ppm  2 kpl
 >50 ppm  2 kpl

Valvonnassa yli 50 ppm HCB:tä sisältäneiden ilotulitteiden maahantuojilta pyydettiin lisäselvitykset. Maahantuojien tai TUKESin teettämien mittausten mukaan uusissa maahantuontierissä pitoisuudet olivat kuitenkin alle 1 ppm, eikä ilotulitteiden kiellolle ollut siten perusteita.

10,25 ja 12,88 ppm sisältäneiden ilotulitteiden maahantuojille lähetettiin huomautus siitä, että heidän ilotulitteissaan esiintyy HCB:tä pitoisuuksina, joita voitiin pitää asetuksen tarkoittamina tahattomina jääminä. Valvonnassa SYKE kuitenkin katsoi, että useiden kymmenien ppm:ien pitoisuudet eivät voi olla tahattomia (unintentional) ja eivätkä pieniä (trace).

Valvontaa varten Suomen ympäristökeskus katsoo, että yli 20 ppm HCB:tä sisältäviä ilotulitteita ei saa saattaa markkinoille, koska pitoisuus ylittää tahattomaksi jäämäksi katsottavan pitoisuuden. Lisäksi valvonnassa 10 ppm ylittävien ilotulitteiden osalta maahantuojien tulee ryhtyä uskottaviin toimenpiteisiin varmistaakseen että jatkossa markkinoille luovutettavissa tuotteissa ei esiinny HCB:tä.

Edellä mainittu ei kuitenkaan sido SYKEä ja se voi muuttaa  käytäntöään.  Jos EU:ssa päästään yhtenäiseen viranomaisten käsitykseen jostain muusta sovellettavasta raja-arvosta, Suomen käytäntöä muutetaan sen mukaisesti.

Näytteenotto

HCB:tä on valvonnoissa löydetty sekä padoista että raketeista ainakin sinisissä ja vihreissä efektipanoksissa. On täysin mahdollista, että vuonna 2011 valvonnoissa havaittu suuri vaihtelu yksittäisten tuotteiden sisällä voi johtua epätasaisen laadun sijaan siitä, mistä efektimassasta näyte on satuttu ottamaan. Näin ollen on kiinnitettävä huomiota siihen, että näytteiden määrä on riittävä ja erityisesti patojen osalta yksi näyte on liian vähän. Padoissa on vuonna 2011 teetettyjen analyysien osalta edellytetty, että laboratorio ottaa analysoitavat näytteet vähintään kahdesta putkesta tuotteen ulkokehältä, välikehältä ja sisäkehältä ja määrittää avaus-/efektimassan HCB-pitoisuudet. Luotettavien johtopäätösten tekemisen kannalta olisi tietysti kaikkein parasta, että tuotteen jokaisesta putkesta otettaisiin oma näyte analysoitavaksi, jolloin eri efektimassojen vaikutus tuloksiin voitaisiin eliminoida.

Lisäksi on oleellista kyetä osoittamaan, että laboratoriolle toimitettu tuote edustaa maahantuotavaa ilotulite-erää.

Suomen ympäristökeskus ei anna määräyksiä näytteenotosta vaan toteaa, että maahantuojien on huolehdittava siitä, että markkinoille luovutettavat tuotteet ovat määräysten mukaiset.

Lisätietoja

Ylitarkastaja Timo Seppälä, Suomen ympäristökeskus 
Kestävän kulutuksen ja tuotannon Keskus
Haitallisten aineiden yksikkö
puh. +358 295 251 630
Sähköposti: etunimi.sukunimi@ymparisto.fi [timo seppala]

Julkaistu 29.11.2013 klo 8.39, päivitetty 15.8.2019 klo 16.09