Tukholman yleissopimuksen velvoitteiden kansallinen täytäntöönpanosuunnitelma

Pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen artikla 7 velvoittaa sopimusmaita laatimaan kansallisen täytäntöönpanosuunnitelman (National Implementation Plan, NIP). Suomen kansallinen täytäntöönpanosuunnitelma on tehty 2012, ja aiempi suunnitelma on vuodelta 2006.

Kansallisen täytäntöönpanosuunnitelman päivitys on parhaillaan käynnissä. Luonnos esiteltiin Suomen Ympäristökeskuksessa 10.10.2017.

Kansallinen täytäntöönpanosuunnitelma 2017 - luonnos

Kansallinen täytäntöönpanosuunnitelma (NIP)

Täytäntöönpanosuunnitelma käsittelee yleissopimuksen velvoitteet ja sisältää suunnitelman päästöjen vähentämistoimiksi aikatauluineen. Tukholman sopimus myös velvoittaa sopimuksen osapuolia ylläpitämään suunnitelmaa sopimusvelvoitteiden täyttämisestä. Suunnitelman toteuttaminen ja POP-päästöjen vähentäminen edellyttävät toimia niin viranomaisilta, elinkeinoelämältä kuin kansalaisiltakin.

Suunnitelma sisältää tietoja myös POP-yhdisteiden ympäristöpitoisuuksista, käytöstä ja päästöistä Suomessa. Täytäntöönpanon keskeisiä haasteita ovat tällä hetkellä perfluorattujen PFOS-yhdisteiden edelleen jatkuva käyttö mm. metallien pintakäsittelyssä sekä palosuojattua muovia sisältävien tavaroiden kierrätykseen liittyvät kysymykset.

Suunnitelman tueksi on laadittu kaksi taustaselvitystä, jotka käsittelevät pysyviä orgaanisia yhdisteitä sisältävien jätteiden käsittelyä sekä näiden yhdisteiden esiintymistä Suomen ympäristössä.

Toimintasuunnitelma tahattomasti muodostuvien POP-yhdisteiden päästöjen vähentämiseksi (NAP)

Tahattomasti syntyvien yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta on laadittu oma toimintasuunnitelmansa vuosille 2012–2017 (National Action Plan, NAP). Päästöjen vähentämiseen velvoittaa yleissopimuksen artikla 5, ja sen toimenpiteiden toteutumista tarkastellaan viiden vuoden välein.

Artiklan 5 velvoitteet koskevat yleissopimuksen liitteen C aineita, jotka muodostuvat tahattomasti poltto- ja kemiallisissa prosesseissa sivutuotteina. Näitä ovat polyklooratut dioksiinit ja furaanit (PCDD/F), pentaklooribentseeni (PeCB), polyklooratut bifenyylit (PCB-yhdisteet) ja heksaklooribentseeni (HCB).  Suurimmat haasteet liittyvät sivutuotteina syntyvien POP-yhdisteiden päästöjen vähentämiseen ja päästökartoitusten parantamiseen.

Julkaistu 23.8.2013 klo 18.50, päivitetty 15.8.2019 klo 16.08