Maatalousalueiden vesistöjen nitraattipitoisuudet pysyneet samalla tasolla

Tiedote 21.12.2020 klo 9.02
© Kuva: Petri Ekholm SYKE

Maatalouden kuormittamilla alueilla pinta- ja pohjavesien nitraattipitoisuudet ovat pysyneet keskimäärin samalla tasolla kuin aiemmilla seurantajaksoilla. Pitoisuudet ylittävät vain muutamissa kohteissa nitraattidirektiivin raja-arvon. Tulokset selviävät tuoreesta raportista, joka koskee nitraattidirektiivin raportointijaksoa 2016–2019. Nitraatti on typen yhdiste, joka on yksi pahimmista vesistöjen rehevöittäjistä. Maatalouden nitraattipäästöjen vaikutukset pinta- ja pohjavesiin raportoidaan EU:lle neljän vuoden välein.

Raportoinnissa tehdään myös arvio pinta- ja pohjavesien laadun kehityksestä tulevaisuudessa. Keskeinen ravinnekuormituksen vähentämiseen vaikuttava asia on ilmastonmuutos. ”Ilmastomuutos vaikuttaa tulevaisuudessa pinta- ja pohjavesien laadun kehityk­seen ja vaikeuttaa maataloustoimien vaikutusten havaitsemista. Myös riski nitraatin ja koko typpikuormituksen lisääntymiseen kasvaa. Ilmastomuutoksen arvioidaan lisäävän nitraattitypen huuhtoutumista Pohjois-Suomen pelloilta enemmän kuin Etelä-Suomessa”, limnologi Sari Mitikka Suomen ympäristökeskuksesta huomauttaa.

Sisävesistöjen ja rannikkovesien pitoisuudet suhteellisen matalalla tasolla

Nitraatin pitoisuudet nousivat jaksolla 2016–2019 kahdek­sassa Etelä-Suomen maatalousvaltaisen alueen joessa ajoittain lähelle EU:n asettamaa raja-arvoa eli 25 mg nitraattia litrassa tai ylittivät sen. Raja-arvo 25 mg/l nitraattia vastaa 5,65 mg/l nitraattityppeä. ”Suomen sisävesistöjen ja rannikkovesien nitraattipitoisuu­det ovat kuitenkin yleisesti ottaen matalalla tasolla verrattuna muihin Euroopan maihin”, Sari Mitikka kertoo. (Kartat tiedotteen lopussa.) 

Vuodesta 1996 lähtien pintavesien nitraattipitoisuudet ovat pysyneet pääosin vakaina tai laskeneet lievästi. Vakaita trendejä oli vuositasolla 70 prosentissa ja talvikaudella 54 pro­sentissa havaintokohteista. Lievästi laskevia trendejä havaittiin eniten järvien ja rannikkove­sien talvikauden pitoisuuksissa. Voimakkaasti laskevia trendejä oli niin rannikkovesien tal­vikauden pitoisuuksissa kuin joki- ja rannikkovesien maksimiarvoissakin. Sen sijaan lievästi nousevia trendejä oli eniten järvien keskipitoisuuksissa ja voimakkaasti nousevia trendejä jokien enimmäisarvoissa. Pintavesien rehevyystason trendeissä havaittiin hieman enemmän laske­via kuin nousevia muutossuuntia. Maatalouden vaikutusalueella olevat pintavedet ovat pääosin rehevöityneitä tai niissä on merkkejä rehevöitymiskehityksestä.

Pintavesien eli järvien, jokien ja rannikkovesien nitraattipitoisuuksien muutokset vuosina 2000–2019.

Pohjanlahden nitraattikuormitus laskenut

Kuormitustarkastelussa todettiin, että Pohjanlahteen päätyvä typpikuormitus, josta osa on nitraatteina tai muuntuu nitraateiksi vesistössä, on selvästi laskenut edellisen raportoinnin jälkeen. Saaristo- ja Selkämeren alueilla kuormituksessa ei ole tapahtunut muutosta. Tulokset ovat yhdenmukaisia vuosien 1997–2012 ai­neistolla ja eri menetelmällä tehtyjen kuormitusmallinnusten kanssa. Maatalouden osuus typpikuormituksesta on 50–60 prosenttia Saaristomereen, Selkämereen sekä Suomen­lahteen purkautuvien jokien valuma-alueilla. Pohjanlahden valuma-alueilla maatalouden osuus typpikuormituksesta on noin 40 prosenttia.

Pohjavesien pitoisuudet pääosin alhaisia

Pohjavesien nitraattipitoisuudet ovat yleisesti alhaisia verrattuna muun Euroopan pohja­vesimuodostumiin, mutta suuriakin pitoisuuksia esiintyy. Pohjavesille asetettu nitraatin raja-arvo, 50 mg/l, ylittyi neljällä maa- ja metsätalouden kuormitta­malla alueella jaksolla 2016–2019. Valtaosin pitoisuudet olivat alle 25 mg/l, ja muutossuunta edelliseen ra­portointijaksoon verrattuna vakaa puolessa kohteista ja lievästi laskeva noin viidesosalla kohteista.

Maatalouskäytännön ohjeet ja toimintaohjelma pysyneet ennallaan

Maatalouskäytännön ohjeisiin ja toimintaohjelmaan ei ole tehty muutoksia rapor­tointijakson aikana. Maatalouskäytännöissä ei muutoinkaan ole tapahtunut olennaisia muutoksia verrattuna edelliseen raportointijaksoon. Typpilannoitus on kokonaisuudessaan vähentynyt jonkin verran, mutta typpitase on puolestaan kasvanut edelliseen raportoin­tiin verrattuna.

Kotieläinvaltaisilla alueilla lantaa on paikallisesti paljon lannoitustarpeeseen nähden. Eläinrehujen tuonti Suomeen on kasvanut, mikä lisää Suomen maatalouden ravinnekiertoon tulevan typen ja fosforin määrää. Maatalouden ympäristökorvausjärjestelmä on lisännyt ylimääräisiä ravinteita pellolta keräävien kasvien ja lietelannan sijoitusmenetelmän suosiota. Myös nurmialassa on tapahtunut lisäystä.

Lisätietoja

Limnologi Sari Mitikka, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 0295 251 430 etunimi.sukunimi@syke.fi

Raportti: Nitraattidirektiivin täytäntöönpano Suomessa. Raportointijakso 2016–2019. Sari Mitikka, Juha Grönroos, Pirkko Kauppila, Sonja Pyykkönen, Mirjam Orvomaa ja Katri Rankinen. Ympäristöministeriön julkaisuja 2020:28

Nitraattidirektiivi on olennainen osa vesien suojeluun liittyvää sääntelyä. Lisätietoja nitraattidirektiivistä Ympäristöministeriön hallinnonalan lait, asetukset ja ohjeet -sivulta > Vesien- ja merensuojelun lainsäädäntö > Maatalouden päästöt vesiin

Kartat nitraatin maksimipitoisuuksista pinta- ja pohjavesissä: