Itämeren luontotyyppien luokittelu

Uusimmassa luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa käytettiin erilaista luokittelua kuin edellisessä, vuoden 2008 arvioinnissa. Edelliseen uhanalaisuusarviointiin verrattuna tällä kertaa kuvattiin ja arvioitiin nelinkertainen määrä luontotyyppejä. Merkittävä syy luokittelun muutokselle oli uuden tiedon tulva – vuosina 2004–2017 toteutettiin Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma VELMU, jonka kautta saatiin valtavasti uutta tietoa Itämeren luontotyypeistä. Luokittelua myös yhtenäistettiin kansainvälisten luokittelumenetelmien kanssa; tällä kertaa luokittelun pohjana käytettiin Itämeren suojelukomissio HELCOM:n vedenalaisten biotooppien ja habitaattien HUB-luokittelujärjestelmää (lukuun ottamatta ulappaluontotyyppejä ja Itämeren luontotyyppiyhdistelmiä). Luokittelun yhtenäistämisen vuoksi Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin tuloksien vertailu muiden maiden tuloksien kanssa on helpompaa kuin edellisen uhanalaisuusarvioinnin aikaan.

Kelluslehtisten luonnehtimat pohjat arvioitiin yhtenä 38 uudesta Itämeren luontotyypistä. Kelluslehtisiä kasveja ovat muun muassa lumpeet, ulpukat ja vesitatar (kuvassa). © Kuva: Heidi Arponen, Metsähallitus

HUB-luokittelussa luontotyyppiä määrittäviä tekijöitä ovat eliöyhteisön sijainti vesimassassa (pohja, avovesi, jää), valon määrä, pohja-aines (substraatti) ja eliöyhteisössä vallitsevat lajit. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa HUB-luokittelua sovellettiin siten, ettei luokittelussa ole yleensä erotettu pohja-ainesluokkia, vaan luontotyyppien jako perustuu vallitsevaan eliöstöön.

HUB-luokittelujärjestelmässä on se puute, että sen ulkopuolelle jäävät kaikki sellaiset pohjat, joissa mikään laji tai lajiryhmä ei ole selvästi hallitseva. Itämeressä yleiset monilajiset sekayhteisöt siis ovat jääneet kokonaan luokittelematta ja arvioimatta. Esimerkiksi sekapohjat, joissa 35 % kasvillisuuden peittävyydestä koostuu haurusta (Fucus spp., aiemmalta nimeltään rakkolevä), 35 % punalevistä ja 30 % monivuotisista rihmalevistä, eivät kuulu mihinkään arvioituun yksikköön. Tällaisten eri eliöryhmien muodostamien yhdistelmien määrän tiedetään olevan suuri, mutta on epäselvää, millaiset yhdistelmät tulisi kuvata omina luontotyyppeinään ja millaiset puolestaan ajatella nyt erotettujen luontotyyppien mosaiikkina. Tämän puutteen korjaaminen vaatii luokittelun kehittämistyötä, joka on mielellään toteutettava HUB-luokittelun puitteissa.

Julkaistu 13.9.2019 klo 12.52, päivitetty 16.9.2019 klo 9.51