Itämeren tilan parantaminen

Miksi Itämeren tilaa pitäisi parantaa?

Itämeressä eläville lajeille meri on välttämätön elinympäristö. Ihmisille Itämeri on elannon ja virkistyksen lähde – siis ekosysteemipalvelujen tarjoaja. Meren kyky pitää yllä erilaisia eliöyhteisöjä ja tarjota ihmisille ekosysteemipalveluja heikkenee, kun meren tila heikkenee. Vuonna 2017 toteutetun kyselytutkimuksen mukaan (Suomen meriympäristön tila 2018) suomalaiset kokevat tärkeiksi käyttöarvoihin perustuvat ekosysteemipalvelut, etenkin virkistyskäytön sekä maisemasta, äänistä ja tuoksusta nauttimisen. Monet myös haluavat, että Itämeri siirtyy jälkipolville hyvässä tilassa. Suurin osa kyselyyn vastanneista oli kärsinyt jostakin Itämeren tilaan liittyvästä ongelmasta, kuten suurista sinileväesiintymistä tai sameasta merivedestä. Jos Itämeren tilaa parannetaan, näitä ongelmia voidaan vähentää ja myös torjua ennalta.

Millainen Itämeren tila on?

Itämereen kohdistuu rasitusta sekä valuma-alueelta tulevien päästöjen että meren käytön kautta. Itämeren hyvän tilan saavuttamiseksi on tehty paljon, ja paikoitellen veden laatu ja vedenalaisen luonnon tila ovat kääntymässä parempaan suuntaan. Esimerkiksi Itämeren ravinnekuormitus kasvoi 1980-luvun puoliväliin asti, minkä jälkeen sitä on saatu vähennettyä pääasiassa yhdyskuntien ja teollisuuden jätevedenpuhdistuksen parantamisen avulla. Työtä olisi kuitenkin vielä tehtävä, että Itämeren tilaa voitaisiin kuvailla hyväksi. Vaikka Itämereen kohdistuvaa rasitusta saataisiin vähennettyä, tilan parantuminen tapahtuu hitaasti ja viiveellä. Ilmastonmuutoksen eteneminen vaikeuttaa tilanteen paranemista.

Sinileväkukintaa Itämerellä. © Kuva: Riku Lumiaro

Miten voisimme parantaa Itämeren tilaa?

Meriluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tarvitaan sekä lisää tietoa että pitkäjänteistä poliittista sitoutumista meren hyvän tilan saavuttamiseksi. Suomessa merenhoito on kirjattu lakiin vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004). Itämeren tilaan vaikuttavat sekä Suomen että muiden Itämeren ympärysmaiden toimet, eli Itämeren suojelu on kansainvälistä työtä.

Vesistöjen ravinnekuormituksen ja rehevöitymisen torjunta on ensisijaista, koska rehevöitymisen haittavaikutukset kohdistuvat pitkittyessään kaikkiin Itämeren luontotyyppeihin. Esimerkiksi kalankasvatuksesta johtuvaa ravinnekuormitusta voitaisiin vähentää korvaamalla ulkomailta tuotua kalanrehua lähialueen kaloista tuotetulla rehulla. Elinympäristöön kohdistuvien laajojen rasitteiden vähentämiseksi on mahdollista keskittää elinympäristöjä kuormittavia ja rasittavia toimintoja samoille alueille (esim. kalankasvatuksen sijoitus merituulipuistojen yhteyteen).

Itämeren tilaa parantaisi myös vesirakentamisen haitallisten vaikutusten vähentäminen. Tämä onnistuisi toteuttamalla vesirakentamisen suunnittelu ja ohjaus niin, että luontotyyppien säilyminen otettaisiin nykyistä paremmin huomioon. Paremmalla suunnittelulla voidaan ehkäistä esimerkiksi useiden samalle alueelle kohdistuvien pienruoppausten aiheuttama pitkäkestoinen veden samentuminen. Vesirakentamisen seurauksena vahingoittuneita elinympäristöjä voidaan ennallistaa ja niiden tuhoutumista kompensoida rakentamalla tuhoutuneiden alueiden läheisyyteen uusia, korvaavia elinympäristöjä.

Uhanalaisten ja silmälläpidettävien meriluontotyyppien huomioon ottaminen merialuesuunnittelussa ja kaavoituksessa tulisi varmistaa. Tätä edistettäisiin esimerkiksi helpottamalla meriluontoa koskevien tietoaineistojen käyttöä ja löytämistä sekä kouluttamalla käyttäjiä aineistojen hyödyntämisessä. Suojaisten, rannikonläheisten luontotyyppien suojelua tulisi tehostaa muun muassa perustamalla suojelualueverkosto, johon sisältyy kattavasti kyseisiä luontotyyppejä.

Itämeren tilan seuraaminen ja tilan parantamiseen tarvittavien toimenpiteiden määrittäminen ei onnistu ilman ajantasaisia tietoja. Näin ollen tutkimuksen turvaamisella ja meriluontotyyppejä koskevien tietojen parantamisella on tärkeä osa Itämeren tilan kohentamisessa. Uusimmassa luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa kolmannes Itämeren luontotyypeistä jäi puutteellisesti tunnetuiksi Velmu-ohjelmasta huolimatta, joten Itämerellä riittää vielä työsarkaa. Itämerta koskevaa viestintää olisi hyvä lisätä ja räätälöidä sen mukaan, millaiselle yleisölle viestintä on kohdistettu.

Vieraslajien torjuntaa tulisi jatkaa nykyisten toimenpiteiden ja sopimusten puitteissa. Vieras- ja tulokaslajeihin liittyvää tutkimusta tarvitaan enemmän vedenalaisiin luontotyyppeihin kohdistuvien vaikutusten selvittämiseksi.

Merentutkimusalus Aranda lähdössä tutkimusmatkalle Helsingin Länsisatamasta tammikuussa 2014. © Kuva: Panu Nikkola, Lentokuva Vallas Oy
Julkaistu 13.9.2019 klo 12.52, päivitetty 13.9.2019 klo 13.34