Hyppää sisältöön

Sisävesien ja rantojen tilan parantaminen

Sisävesi- ja rantaluontotyyppien uhanalaistuminen johtuu pääosin laadullisesta heikkenemisestä, mutta etenkin pienvesillä ja rantaluontotyypeillä myös määrän muutos on voinut olla merkittävää. Sisävesien ja rantojen asiantuntijaryhmä on laatinut ehdotuksia toimenpiteistä, joiden avulla uhanalaistuneiden luontotyyppien tilaa voitaisiin parantaa.

Vesiluontotyyppien tilan parantamisessa tulee pyrkiä valuma-aluetasoisiin ratkaisuihin. Vesi- ja rantaluonnon suojelu ja tilan parantaminen edellyttävät laaja-alaista, koko valuma-alueen kattavaa vesienhoidon suunnittelua ja toimenpiteitä, joissa erityistä huomiota kiinnitetään valuma-alueella tehtävään maankäyttöön ja sen vaikutuksiin. Valuma-alueiden vesiensuojelu tulee huomioida erityisesti maa- ja metsätalouden käytännöissä ja suojavyöhykkeissä, ruoppauksissa ja rantarakentamisessa, ojituskäytännöissä, virtavesien perkauksissa sekä tulvasuojelussa, jota tulisi tehdä vain luonnonmukaisesti. Kunnostusojitusten tarvetta on tarkasteltava kriittisesti. Metsä- ja maatalouden kuormitusta voidaan tarkastella vesistömallinnustyökaluilla, joita tulee edelleen kehittää ja ottaa laajasti käyttöön.

Tyypillinen suomalainen järvimaisema.
© Kuva: Seppo Tuominen.

Sisävesiluontotyypit ovat uhanalaistuneet etenkin Etelä-Suomessa, jossa erityisen heikossa tilassa ovat esiintymisessään savikkoalueille painottuneet sisävesiluontotyypit - savikkoalueiden kaikki virtavesiluontotyypit sekä runsasravinteiset lammet ja järvet. Niiden tila on heikentynyt pitkään jatkuneen ja intensiivisen maankäytön seurauksena. Savikkoalueiden vesistöjen suojelua ja ennallistamista tulee tehostaa uomien ja järvien kunnostamisen lisäksi kattavilla valuma-aluekunnostuksilla, jotta kiintoaine- ja ravinnekuormitus saadaan mahdollisimman pieneksi. Esimerkiksi maatalouden ravinnekuormituksen vähentämisen keinoja ovat muun muassa viljelykäytäntöjen kehittäminen, karjatalouden ravinnepäästöjen vähentäminen, sulfaattimailla toimimisen erityiskeinot sekä maatalouden ympäristöohjelman tehokas hyödyntäminen ja sen jatkuva kehittäminen.

Etenkin Etelä-Suomen virtavesien laatua tulee parantaa. Virtavedet ovat uhanalaistuneet voimakkaammin kuin järvet ja lammet, erityisesti Etelä-Suomessa, jossa kaikki virtavesityypit noroista erittäin suuriin jokiin arvioitiin uhanalaisiksi. Virtavesien ekologista tilaa ovat heikentäneet erityisesti voimalaitosten rakentaminen ja säännöstely, uittoperkaukset, uomien kaivaminen ja oikominen tulvasuojelua varten sekä maa- ja metsätalouden kuivatusojitukset ja niiden aiheuttama kiintoaine- ja ravinnekuormitus. Virtavesien laadun parantamisen lähtökohtana tulee olla niiden ekologisen tilan sekä vesi- ja rantaluonnon monimuotoisuuden kokonaisvaltainen parantaminen (hydrologia, vedenlaatu, habitaattien monimuotoisuus).

Virtavesielinympäristöjen muutokset, kuten vesirakentamisen aiheuttamat vaellusesteet ovat heikentäneet vaelluskalojen elinoloja. Kalojen vaellusesteitä tulee purkaa tai rakentaa toimivia ja luonnonmukaisia läpikulkuratkaisuja vaelluskalakantojen elvyttämiseksi kaikkialla, missä se on kalataloudellisesti ja luonnonsuojelullisesti perusteltua. Valuma-aluekunnostusten ohella oikaistuja ja kanavoituja jokia tulee mahdollisuuksien mukaan palauttaa luonnontilaisen kaltaisesti polveileviksi, jotta veden pidättyminen paranee ja elinympäristöt monipuolistuvat. Myös puuainesta tulee lisätä uomiin kunnostustoimien yhteydessä.

Kaksi miestä seisoo purossa ja siirtää puun rankoja parempaan paikkaan.
Purokunnostusta Nuuksion Myllypurolla. © Kuva: Jari Ilmonen.

Pienvesien suojelua ja kunnostusta tulee tehostaa. Pienimpiä vesiluontotyyppejä, kuten noroja, latvapuroja ja lähteitä, on hävitetty tai heikennetty muun muassa metsä- ja suo-ojitusten yhteydessä. Myös pienvesien ympäristön hakkuut heijastuvat pienvesien ekologiseen tilaan. Pienvesiluonnon turvaamiseen on tarvetta kiinnittää nykyistä enemmän huomiota metsätaloustoimien ja kunnostusojitusten yhteydessä. Pienvesien ennallistamis- ja kunnostustoimia tulee jatkaa eri toimijoiden voimin ja työn koordinointia, parhaiden käytäntöjen jakamista ja toimenpiteiden vaikutusten seurantaa tulee tehostaa. Pienvesien kunnostamisessa keskeistä on valuma-aluenäkökulma, synergiamahdollisuuksien huomioon ottaminen esimerkiksi soiden ennallistamisen kanssa sekä laaja eri toimijoiden yhteistyö.

Pienien vesistökohteiden lainsäädännöllistä suojaa tulee edelleen tehostaa. Tulisi käynnistää lainsäädännön valmistelutyö, jossa tarkastellaan pienialaisiin vesiluontotyyppeihin liittyvän lainsäädännön ajantasaisuutta, vaikuttavuutta ja mahdollisia kehittämistarpeita.

Rehevöitymisen ja umpeenkasvun haittavaikutuksia rantaluontotyyppeihin tulee vähentää kustannustehokkailla hoitotoimilla. Sisävesillä rehevöitymisestä johtuvaa rantojen umpeenkasvua tulee torjua järvien ja lampien rantojen hoitotoimilla, muun muassa vesi- ja rantakasvillisuutta niittämällä ja raivaamalla sekä laiduntamalla. Ensi vaiheessa hoitotoimia tulisi käynnistää hiekkarannoilla, joilla kunnostus on vielä kustannustehokasta ainakin umpeenkasvun alkuvaiheessa. Maatalouden ympäristötuen erityistukea tulee hyödyntää tehokkaasti rantaniittyjen avoimuuden ylläpidossa ja lisäämisessä.

Tietoa rantaluontotyypeistä ja niiden esiintymisestä tulee koota ja niiden tilan arviointia ja seurantaa kehittää. Rantoja koskeva tietous on riittämätöntä ja hajallaan. Tästä syystä useat rantaluontotyypit jäivät uhanalaisuusarvioinnissa puutteellisesti tunnetuksi (DD). Monien rantaluontotyyppien taantumisesta on viitteitä viime vuosikymmenten ajalta, mutta riittävää kokonaiskuvaa taantumisesta ei ole. Tietoja rantojen luontotyypeistä voitaisiin jatkossa kerätä esimerkiksi järvien vesikasvi- ja pohjaeläinseurantojen sekä jokien pohjaeläinseurantojen yhteydessä ja myös alati kehittyvien kasvillisuuden kaukokartoitusmenetelmien avulla.

Hiekkaharjuun muodostunut eroosiotörmä, jossa muutamaa puuta lukuunottamatta hyvin vähän kasvustoa eroosiosta johtuen.
Oulankajoen eroosiotörmää Kuusamossa. Jokien eroosiotörmät on yksi puutteellisesti tunnetuista rantaluontotyypeistä. © Kuva: Jari Ilmonen.

Vesi- ja rantaluonnon säilyminen tulee turvata kaavoituksen ja maankäytön ohjauksessa. Esimerkiksi rantaluontotyyppien tilan parantamisessa ja turvaamisessa on olennaista käyttää maankäyttö- ja rakennuslain mahdollistamat keinot ohjata rantojen käyttöä yhtenäisin periaattein, kestävästi ja luonnonarvot huomioon ottaen. Rantojen käytön suunnittelussa tarvitaan kuntatasolla tapahtuvan suunnittelun ohella myös laajempaa, maakunnallista kokonaistarkastelua vesi- ja rantaluontotyyppien näkökulmasta.

Vesistökohteiden luontoarvot ja vesimuodostumien tilatavoitteet tulee ottaa huomioon metsien biotaloussektorilla. Metsätalousvaikutukset voivat kohdistua vesiluontokohteisiin suoraan (etenkin pienvesillä) tai välillisesti valuma-alueen muutosten kautta. Pääosa vesistökohteista on pelkästään erilaisten metsänhoidon suositusten turvaamia, ja ainoastaan pienvesillä on laajempaa lainsäädännöllistä suojaa.

Vesiensuojeluohjeistusta ja valvontaa tulee kehittää. Vesistöjen tilaan vaikuttavat lukuisat eri maankäyttömuodot, jotka tapahtuvat eri toimijoiden kautta. Myös valvova viranomaistoiminta sekä vapaaehtoinen edistämis- ja neuvontatoimi ovat pilkkoutuneet kapeisiin sektoreihin. Tietyt vesistöihin pistemäisesti vaikuttavat toiminnat, kuten turvetuotanto, vaativat ympäristöluvan, mutta huomattavasti laaja-alaisempi maa- ja metsätaloustoiminta toimii pääosin suositusten, ohjeiden ja tukimuotojen varassa. Viranomaistoimintaa, samoin kuin neuvonta- ja kehittämistyötä tulee kehittää ylittämään toimialarajat ja löytämään kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa vesiensuojelukysymyksiin.

Pieni poika pesee käsiään syksyisen järven rannassa.
© Kuva: Auri Sarvilinna.

Sisävesiluontotyyppien arviointityön on perustuttava nykyistä enemmän biologisiin tekijöihin, myös pienvesillä. Luontotyyppien luokittelun ja uhanalaisuusarvioinnin, kuten myös vesienhoidossa ekologisen tilan luokittelun, tulee painottua jatkossa enemmän biologisiin tekijöihin myös pienemmillä vesistökohteilla. Tietopohjaa tulee merkittävästi parantaa ja tilan arvioinnin menetelmiä edelleen kehittää. Nyt arvioinnissa on voitu hyödyntää biologisia aineistoja lähinnä suuremmilla vesistömuodostumilla, joista kerätään vesienhoidon suunnittelun seuranta-aineistoja.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksista vesistöihin tarvitaan lisää tietoa ja sitä tulee jakaa avoimesti. Ilmastonmuutoksen merkit alkavat jo näkyä vesiluonnossa ja sen vaikutukset vesien hydrologiseen ja kemialliseen laatuun yhdessä lämpötilamuutosten kanssa vaikuttavat voimakkaasti vesistön perustuotantoon, kasvistoon ja muuhun eliöstöön sekä koko vesiekosysteemiin. Nyt tunnistetuista vesi- ja rantaluontotyypeistä pitäisi tutkimusten avulla pyrkiä löytämään herkimmin reagoivat luontotyypit, määrittämään niillä tapahtuvat lyhyen ja pitkän aikavälin muutokset sekä tunnistamaan ne keinot, joilla näitä muutoksia voidaan hidastaa ja torjua.

Julkaistu 27.1.2020 klo 14.55, päivitetty 17.4.2020 klo 11.43