Perinnebiotoopit

Perinnebiotoopit eli kedot, niityt, hakamaat ja metsälaitumet ovat perinteisen karjatalouden muovaamia, yleensä runsaslajisia elinympäristöjä, jotka ovat tuottaneet karjan tarvitseman talvirehun tai olleet laitumina. Perinnebiotooppien perinteinen hoito on pääasiassa ollut niittoa, laidunnusta tai heinänkorjuun jälkeistä laidunnusta. Lisäksi hoitomenetelminä ovat olleet muun muassa puuston harventaminen, tulvittaminen, ei-toivotun kasvillisuuden poistaminen, kevätsiivous sekä kulotus. Laitumia ja niittoniittyjä ei ole lannoitettu, muokattu tai kylvetty.

Lehmä laiduntaa perinnelaitumella
Perinnelaidunnusta Mälhamnissa Paraisilla. © Kuva: Maija Mussaari

Maatalouden tehostuessa monista vanhoista menetelmistä on luovuttu, ja perinnebiotooppien useimpien luontotyyppien pinta-ala on vähentynyt yli 90 % viimeisen 50 vuoden aikana. Ne ovat kaikki nykyisin uhanalaisia, suurin osa jopa äärimmäisen uhanalaisia. Hoidon loppuminen tai perinteisistä hoitomenetelmistä luopuminen merkitsee perinnebiotoopeille luontotyypin oleellista muuttumista, lajiston köyhtymistä ja usein myös luontotyypin vähitellen tapahtuvaa häviämistä umpeenkasvun myötä.

Maatalouden muutokset ja perinnebiotooppien väheneminen

Suomen perinnebiotoopit on kattavasti inventoitu viimeksi 1990-luvulla, joten tiedot ovat monin paikoin vanhentuneet. Uudessa valtakunnallisessa inventoinnissa vuosina 2019–2021 kartoitetaan perinnebiotooppien nykytila koko maassa. Inventoinnit tehdään ELY-keskuksissa ja Metsähallituksessa ympäristöministeriön ohjauksessa ja niitä koordinoi Suomen ympäristökeskus.

Valtakunnallinen perinnebiotooppien inventointi 2019-2021

Perinnebiotooppien uhanalaisuusarviointi julkaistiin vuoden 2018 lopussa ja melkein kaikki luontotyypit arvioitiin erittäin uhanalaisiksi. Pienialaisimpien uhanalaisten perinnebiotooppien kokonaisalat maassamme ovat enää alle 100 hehtaaria kutakin.

Metsän ja mäkien ympäröimä kaunis kukkivia kukkia täynnä oleva niitty
Tuore niitty Mustanaholla, Lieksan Kolilla. © Kuva: Katja Raatikainen

Perinnebiotooppien uhanalaisuus

Merkittävä osa luontomme monimuotoisuutta, suomalaista kulttuurihistoriaa ja identiteettiä sekä kaunista maalaismaisemaa on vaarassa hävitä perinnebiotooppien taantuessa. Toivoa niiden säilymisestä kuitenkin on, ja kaikkiaan noin 30 000 hehtaaria niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia on saatu hoidon piiriin maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän avulla. Perinnebiotooppien vaalimiseen voi kuitenkin osallistua kuka tahansa esimerkiksi hoitamalla pihaketoaan tai osallistumalla perinnebiotooppien hoitotalkoisiin.

Perinnebiotooppien tulevaisuus – elpymistä näköpiirissä?

Perinnebiotoopeille on vuosisataisen hoidon myötä kehittynyt omaleimainen ja rikas eliölajisto. Suomessa tavataan 40 erilaista perinnebiotoopin luontotyyppiä, jotka voidaan jakaa 12 eri luontotyyppiryhmään:

Nummet

Kalliokedot

Kedot

Tuoreet niityt

Kosteat niityt

Järven- ja joenrantaniityt

Merenrantaniityt

Tulvaniityt

Suoniityt

Lehdesniityt

Hakamaat

Metsälaitumet

Lammaslauma laiduntamassa koivujen ympäröimällä laitumella
Haapalehdon perinnemaisematilan laidunidylliä Joutsassa. © Kuva: Tapio Heikkilä.

Kaikkia 40 luontotyyppiä esiintyy tai on esiintynyt Etelä-Suomessa, mutta Pohjois-Suomessa on sen sijaan vain 25 luontotyyppiä, joista viisi on puutteellisesti tunnettuja. Ahvenanmaalla edustavia perinnebiotooppikohteita on Manner-Suomeen verrattuna runsaasti, ja Ahvenanmaan osuus varsinkin kallioketojen sekä ketojen ja ylipäänsä kalkkivaikutteisten luontotyyppien esiintymien kokonaisalasta on suuri.

Jopa 40 % tällä hetkellä tunnetusta perinnebiotooppien pinta-alasta sijaitsee Metsähallituksen hallinnoimilla tai yksityisillä suojelualueilla.

Lähteet:

Lehtomaa, L., Ahonen, I., Hakamäki, H., Häggblom, M., Jutila, H., Järvinen, C., Kemppainen, R., Kondelin, H., Laitinen, T., Lipponen, M., Mussaari, M., Pessa, J., Raatikainen, K. J., Raatikainen, K., Tuominen, S., Vainio, M., Vieno, M., Vuomajoki, M. 2018. Perinnebiotoopit. Julk.: Kontula, T. & Raunio, A. (toim.). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja – Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus & ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 5/2018. s. 225–254.

(Julkaisu)

Lehtomaa, L., Ahonen, I., Hakamäki, H., Häggblom, M., Jantunen, J., Jutila, H., Järvinen, C., Kemppainen, R., Kondelin, H., Laitinen, T., Lipponen, M., Mussaari, M., Pessa, J., Raatikainen, K. J., Raatikainen, K., Tuominen, S., Vainio, M., Vieno, M., Vuomajoki, M. 2018.Perinnebiotoopit. Julk.: Kontula, T. & Raunio, A. (toim.). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. Luontotyyppien punainen kirja – Osa 2: luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus & ympäristöministeriö, Helsinki. Suomen ympäristö 5/2018. s. 660–757.

(Julkaisu)

Julkaistu 26.6.2019 klo 9.50, päivitetty 27.6.2019 klo 10.41