Perinnebiotooppien uhanalaisuus

Vuoden 2018 lopussa julkaistiin perinnebiotooppien luontotyyppien uhanalaisuusarviot ja kävi ilmi, että Kaikki perinnebiotoopit ovat arvioinnin mukaan uhanalaisia tarkasteltaessa luontotyyppiryhmiä. Tar­kastelluista 12 luontotyyppiryhmästä 11 arvioitiin koko maassa äärimmäisen uhanalaisiksi (CR) ja yksi erittäin uhanalaiseksi (EN).

Arvioinnin kohteena olevista perinnebiotooppien 40 luontotyypistä 38 arvioitiin koko maassa äärimmäisen uhanalaisek­si (CR) ja 2 erittäin uhanalaiseksi.

Perinnebiotoopit ovat kokonaisuudessaan hyvin uha­nalaisia, sillä uhanalaisuusluokaksi tuli CR valtaosal­la luontotyyppiryhmiä ja luontotyyppejä. Säilyväksi (LC) luettavia perinnebiotooppien luontotyyppejä ei ole.

Kuvaaja missä nautaeläinten määrä laskee tasaiseti vuodesta 1985 lähtien ja lampaiden määrä nousee hienoisesti.
Nautaeläinten ja lampaiden määrän kehitys.

Kalliokedot, kedot, tuoreet niityt, kosteat niityt, jär­ven- ja joenrantaniityt, merenrantaniityt, tulvaniityt, suoniityt, lehdesniityt, hakamaat ja metsälaitumet osoit­tautuivat kaikkein uhanalaisimmiksi perinnebiotoop­pien luontotyyppiryhmiksi, sillä kaikki näihin ryhmiin lukeutuvat luontotyypit on arvioitu äärimmäisen uha­nalaisiksi. Nummet on arvioitu erittäin uhanalaiseksi luontotyyppiryhmäksi. Ryhmäta­soaan uhanalaisempia luontotyyppejä ovat koko maan arvioissa pienruohonummet.

Määrän voimakkaan vähenemisen ja laadun mer­kittävän huononemisen lisäksi osa äärimmäisen uha­nalaisista luontotyypeistä on erittäin harvinaisia ja kokonaisalaltaan hyvin pieniä. Yleisesti ottaen edustavia ja laadullisesti hyviä kohteita on perinnebiotoopeissa jäljellä vain hyvin vä­hän. Näiden esiintymien laadun arviointia on vaikeut­tanut luontotyyppien vaikea tunnistettavuus ja sijainti usein laikuittaisesti toisen luontotyypin sisällä.

Hakaniitty, jossa pääasiallinen kasvillisuus on polven korkuista heinää.
Niinimäen haka Vesilahdella määriteltiin vuonna 1999 valtakunnallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi.
Kun sen laiduntaminen päättyi, alkoi kasvillisuuden umpeenkasvu. Kuva vuodelta 2001. © Kuva: Tapio Heikkilä/Visuaalinen maisemaseuranta.
Niittyhaka, jonka lajistoon on ilmestynyt metrin korkuisia koivuja ja mäntyjä.
Niinimäen haka vuonna 2007. © Kuva: Martina Motzbäuchel/Visuaalinen maisemaseuranta.
Niittyhaka, jonka pääasiallinen kasvillisuus on muuttunut koivujen, mäntyjen ja kuusien taimiksi. Biotooppi muistuttaa enemmän taimikkoa kuin niittyä.
Niinimäen haka vuonna 2012. © Kuva: Martina Motzbäuchel/Visuaalinen maisemaseuranta.

Kehityssuunta näyttää heikolta

Perinnebiotoopeista 76 % katsottiin lähiajan kehitys­suunnaltaan edelleen heikkeneviksi ja 12 % vakaiksi koko maan tuloksissa. Kehityssuunnaltaan vakaiksi arvioitiin esimerkiksi sisävesien korkeakasvuiset ran­taniityt, joiden esiintymiä säilyy muita rantaniittytyyp­pejä paremmin vähemmän laidunnettujen alueiden ja luontaisen kasvillisuuden sukkessiovaiheen kasvilli­suutena. Myös osalla tulvaniittyjen alatyypeistä kas­villisuus pysyy avoimena jään, tulvaveden ja sedimen­taation vaikutuksesta.

Paraneva kehityssuunta nähtiin vain yhdellä perinnebiotooppien luontotyypillä, mata­lakasvuisilla vihvilä-, heinä- ja saramerenrantaniityil­lä, joiden pinta-ala on alkanut kasvaa ja laatu parantua etenkin Pohjois-Pohjanmaalla hoidon laajentumisen ja tehostumisen myötä. Noin 10 %:lla luontotyypeistä kehityssuuntaa ei pystytty arvioimaan, mukana muun muassa metsälaitumet.

Suomen kansainväliset vastuuluontotyypit 2018

Julkaistu 26.6.2019 klo 9.56, päivitetty 1.7.2019 klo 12.08