Ison Koirajärven harju

Koodi FI0800120
Kunta Soini, Ähtäri
Pinta-ala 343 ha
Aluetyyppi SAC

Alue kartalla

Suomen ympäristökeskuksen karttapalvelu

Alueen kuvaus

Alue muodostuu etelä-pohjoissuuntaisesta harjumuodostumasta. Aluetta monipuolistaa harjuselänteen itäpuolella virtaava Hirvijoki ja siihen laskevat Koirajärvet.

Koko aluekokonaisuuden ydin on maisemallisesti näyttävä hieman yli 5 kilometrin pituinen harjumuodostelma. Harjumuodostelman eteläosan muodostaa noin 1000 m x 600 m laajuinen harjudelta/sandur, jonka korkeimmat kohdat nousevat 20-25 m ympäröivien vesien ja soiden pinnasta. Harjudeltan pohjois- ja itärinteet ovat melko jyrkät, etelä- lounaisrinteet loivemmat. Itä- ja kaakkoisrinteessä on sulamisvesiuomia ja raviineja, joista syvimmät ovat noin 10 metrin syvyisiä.

Harjumuodostuman lisäksi aluekokonaisuuden merkittävintä luontoarvoa edustavat alueen virtaavat vedet.

Humuspitoisia lampia edustavat Pieni Koirajärvi sekä Saarilampi. Lampien luonnontilaisuus on kohtalaisen hyvä; niihin vaikuttavat vain muutamat valtaosin umpeutuneet ojat.

Hirvijoki on erittäin edustava, luonnontilansa hyvin säilyttänyt pieni joki. Joenvarsi koostuu varttuneista MT-kuusikoista, erilaisista kapeista korvista, tupasvilla- ja kangasrämeistä sekä kallioisista männiköistä.

Merkittävän lisänsä Ison Koirajärven aluekokonaisuuteen tuo Hirvijokeen laskeutuvalla itäkaakkoisrinteellä oleva lähdekorpialue. Kyseessä ovat vetiset, osin upottavat tihkupinnat kapeine korpivyöhykkeineen. Läheiset ojitukset ovat lievästi vaikuttaneet lähdealueisiin, joskaan lajisto ei ole muuttunut.

Harjumuodostelman kasvillisuus on enimmäkseen variksenmarja-puolukkatyypin (EVT) ja variksenmarjakanervatyypin (ECT) kangasmetsää. Valorinteiden kasvillisuus on jonkin verran karumpaa kanervajäkälätyyppiä, jolla esintyy mm. laajahkoja poronjäkälälaikkuja. Deltan itärinteellä on hiekkaisessa raviinissa kielo-jäkälä- ja lampaannata-ahosuolaheinänummea.

Puustoltaan harjumuodostelman metsät ovat vaihtelevan ikäisiä (30-150-vuotiaita) männiköitä. Pääosalla aluetta puusto on nuorehkoa tai varttuvaa. Alueelta löytyvät yli 100-vuotiaat metsät eivät vielä pääsääntöisesti täytä mäntyvaltaisen boreaalisen luonnonmetsän kriteerejä, joskin mm. lahopuuston muodostuminen tulee luonnollisen ikääntymisen myötä lisääntymään huomattavasti tulevina vuosikymmeninä. Ison Koirajärven länsipuolella sekä aivan harjumuodostelman pohjoisosista löytyy komeaa 135-150-vuotiasta hongikkoa. Huolimatta tehdyistä harvennushakkuista, näillä alueilla esiintyy harvakseltaan jo luonnonmänniköiden piirteitä eli keloutuvia mäntyjä sekä yksittäisiä maapuita. Keloutuvaa mäntyä esiintyy myöskin Arpaistenkankaan alle 100-vuotiaissa varttuneissa männiköissä, joskaan ei vielä erityisen runsaasti. Luonnonmetsän määritelmään mahtunevat myöskin Arpaisen luoteisosan vajaan 10 hehtaarin kuivahko kangas sekä osa Hirvijoen keskiosan rantametsistä. Jälkimmäisen alueen metsät ovat pääosin harvennettuja, lievän erirakenteisia 80-100 vuotiaita MT-kuusikoita. Alueella esiintyy myös soistumia ja pienialaista korpisuutta. Puron vieressä on lahoavia eri-ikäisiä kuusi, koivu- ja haapalahopuita. Myös kanadanmajava on kaadellut haapoja joen varrelle. Jonkinasteisesta säilyneestä lahopuujatkumosta kertovat inventoinneissa havaitut vanhan metsän kääpälajit.

Kaikenkaikkiaan Koirajärven harjumuodostelman metsät kuuluvat puustoltaan Länsi-Suomen ympäristökeskuksen harjujensuojeluohjelma-alueiden parhaimmistoon.

Metsäisten luontotyyppien dominoimalla alueella soiden osuus kokonaisalasta on niukka ja näistäkin valtaosa on eriasteisesti ojitettu. Pienialaisia, vesitaloudeltaan luonnontilaisia puustoisia soita, tupasvillaisovarpu- ja kangasrämeitä esiintyy lähinnä Hirvijoen varrella ja Arpaisen itäpuolella. Merkittävällä osalla aluekokonaisuuden ojitetuista soista soiden vesitalous ei ole palauttamattomasti muuttunut ja pelkästään suo-ojien tukkiminen riittäisi soiden ennallistamiseen.
Pienen Koirajärven ja Arpaistenjärven välinen suoalue on ennallistettu vuonna 2013.

Alueen ydin koostuu geologisesti merkittävästä pitkittäisharjujakson osasta, erämaajärvien ja pienten soiden reunustamasta selänteestä ja siihen liittyvästä deltasta.

Alueen luontotyyppivalikoima on huomattavan monipuolinen. Kaikkiaan kymmenen luontodirektiivin luontotyyppiä muodostaa edustavan aluekokonaisuuden.

Suojelutavoite

Kaikki tietolomakkeen taulukossa 3.1 mainitut luontotyypitkuuluvat alueen suojeluperusteisiin ja kaikkien niiden suojelutavoitteena on vähintäänkin alueen merkityksen säilyttäminen osana verkostoa.

Lisäksi alueen suojelussa ja hoidossa painotetaan seuraavia tavoitteita:

  • alueella vallitseva luontotyyppie tila säilytetään turvaamalla luonnon omien prosessien mukainen kehitys
  • luontotyypi laatua parannetaan ennallistamis- ja hoitotoimenpitein

Iso Koirajärven-Arpaisen alueesta yli 3 km pitkä harjuselänne kuuluu harjujensuojeluohjelmaan.
Seutukaavassa Ison Koirajärven harju on osoitettu suojelukohteeksi (SU-4).
Suurin osa alueesta on metsähallituksen päätöksellä muodostettu Arpaisen luonnonhoitometsäksi.

Suojelutilanteen tarkennus ja toteutuskeinot

Rauhoitetaan luonnonsuojelulain mukaisena luonnonsuojelualueena alueen säilyttämiseksi rakentamattomana ja luonnonmukaisena.

Suojelun perusteina olevat luontotyypit

Nimi

Pinta-ala,ha

Humuspitoiset järvet ja lammet 6
Pikkujoet ja purot, joissa on Ranunculion fluitantis ja Callitricho-Batrachium -kasvillisuutta 4
Keidassuot 29
Vaihettumissuot ja rantasuot 7
Fennoskandian lähteet ja lähdesuot 0,26
Boreaaliset luonnonmetsät 11
Harjumuodostumien metsäiset luontotyypit 91
Fennoskandian metsäluhdat 0,2
Alnus glutinosa ja Fraxinus excelsior -tulvametsät (Alno-Padion, Alnion incanae, Salicion albae) 0,2
Puustoiset suot 31

 

Julkaistu 10.10.2019 klo 10.04, päivitetty 10.10.2019 klo 10.03

Aihealue: