Uhanalaisten lettojen esiintymistä ja tilaa kartoitetaan

Tiedote 2.6.2022 klo 7.00

Lettosoiden inventointeja jatketaan tulevana kesänä Suomen ympäristökeskuksen SYKE koordinoimassa LETOT-hankkeessa. Vuonna 2020 käynnistynyt hanke sisältyy Helmi-elinympäristöohjelmaan, jonka tavoitteena on vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta. Letot kuuluvat uhanalaisimpiin soihimme, joten niiden turvaamisella ja tilan parantamisella on tärkeä merkitys suoluonnon ja -lajiston monimuotoisuuden kannalta. Maastoinventoinneista vastaavat ELY-keskukset.

Koivuletto
Koivuletto, Kittilä. Kuva Oona Allonen.

Lettoluonto on monimuotoista

Letot ovat suoluontotyypeistä ravinteisimpia ja harvinaisimpia. Ne ovat tärkeitä elinympäristöjä vaateliaalle ja monimuotoiselle lajistolle. Lettoja esiintyy etenkin alueilla, joilla maa- ja kallioperässä on runsaasti kalkkia, mutta myös paikoilla, joissa purkautuu runsaasti pohjavettä. Nykyisin lettoja on jäljellä eniten Pohjois-Suomessa.

”Viimeisimmän luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin mukaan lähes kaikki lettotyypit ovat koko maassa uhanalaisia ja kaikki Etelä-Suomen lettotyypit alueellisesti äärimmäisen uhanalaisia. Lettojen taantuminen on heikentänyt myös lettolajiston elinvoimaisuutta. Lähes puolet uhanalaisista suolajeista elää ensisijaisesti letoilla. Lettojen turvaamisella on merkittävät monimuotoisuusvaikutukset”, toteaa vanhempi tutkija Aira Kokko Suomen ympäristökeskuksesta.

Suurimmat syyt lettojen ja niiden lajiston taantumiseen ovat pellonraivaus ja metsäojitukset. Leton valuma-alueella tehdyt ojitukset ja muu maankäyttö voivat muuttaa ojittamattomankin leton vesitaloutta, aiheuttaen kuivahtamista ja karuuntumista. Lajiston elinolosuhteita heikentävät myös suoluonnon pirstoutuminen sekä perinteisen niiton ja laidunnuksen päättymisen jälkeinen umpeenkasvu.

Maastoinventoinneissa koottavat tiedot edistävät lettojen turvaamista

Kuluvana vuonna inventoidaan lettoja Kaakkois-Suomessa, Uudellamaalla, Satakunnassa, Hämeessä, Pirkanmaalla, Keski-Suomessa, Pohjois-Savossa, Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla sekä Lapissa (Lapin kolmio). Inventoinneissa keskitytään suojelualueiden ulkopuolisiin lettoihin, joiden tiedon taso on puutteellinen. Maastossa kerätyt tiedot kertovat muun muassa lettojen esiintymisestä, tilasta, uhkista sekä hoito- ja ennallistamistarpeesta.

”LETOT-hanke tuottaa pohjatietoa Helmi-elinympäristöohjelmassa toteutettavien toimenpiteiden, kuten hoidon ja ennallistamisen suunnitteluun. Tietoja voidaan hyödyntää myös laajemmin maankäytön suunnittelussa, esimerkiksi metsätaloudessa”, kertoo tutkija Suvi Kolu Suomen ympäristökeskuksesta.

Rinneletto
Rinneletto, Pohjois-Karjala, Juuka. Kuva Ringa Luostarinen.

Luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset letot ovat metsälain perusteella turvattavia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Vesitaloudeltaan luonnontilaiset tai sen kaltaiset letot reunusmetsineen voivat olla myös METSO-ohjelmaan sopivia elinympäristöjä. METSO- tai Helmi-elinympäristöohjelman puitteissa lettoja voidaan turvata joko vapaaehtoisen suojelun keinoin tai luonnonhoito- tai ennallistamistoimenpiteillä.

Osa Helmi-elinympäristöohjelmaa

Ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön Helmi-ohjelman toimet kohdistuvat Suomen luonnon köyhtymisen merkittävimpään tekijään eli elinympäristöjen vähenemiseen ja laadun heikkenemiseen. Ohjelmassa suojellaan ja ennallistetaan soita, kunnostetaan lintuvesiä ja kosteikkoja, hoidetaan perinnebiotooppeja ja metsäisiä elinympäristöjä sekä kunnostetaan ranta- ja vesiluontoa. Toiminta perustuu maanomistajien vapaaehtoisuuteen. Suojeltavista alueista saa korvauksen ja valtio tukee kunnostus- ja hoitotoimia.

Lettorikko
Lettorikko kukkii. Kuva Oona Allonen.

Lisätietoja

Vanhempi tutkija Aira Kokko, Suomen ympäristökeskus, p. 0295 251 290, etunimi.sukunimi@syke.fi

Tutkija Suvi Kolu, Suomen ympäristökeskus, p. 0295 252 207, etunimi.sukunimi@syke.fi

Lue aiheesta lisää