Veden laatu Suomen rannikolla

Veden laatua Suomen rannikolla seurataan muun muassa ulommilla rannikkovesialueilla sijaitsevilla asemilla, joilla näytteitä otetaan 14-20 kertaa vuodessa. Nämä niin sanotut intensiiviasemat sijaitsevat rannikolta tulevan ravinnekuormituksen suoran vaikutuksen ulkopuolella. Näytteenoton tarkoituksena on selvittää veden laadun ja rehevyyden kausivaihtelua ja pitkäaikaismuutoksia Suomen rannikkovesien eri osissa.

Rannikkovesien intensiiviasemat ovat osa merenhoidon seurantaverkkoa, jonka tarkoituksena on tuottaa tietoa veden kemiallisesta ja biologisesta laadusta. ELY-keskukset vastaavat näytteiden ottamisesta, analysoimisesta ja tulosten toimittamisesta ympäristötiedon hallintajärjestelmään (Hertta-rekisteri). SYKE yhdessä ELY-keskusten kanssa vastaa tulosten raportoinnista kansallisen ja kansainvälisen lainsäädännön ja velvoitteiden puitteissa. Suomea ympäröivien merialueiden tilan seuranta perustuu vuonna 2014 hyväksyttyyn merenhoidon seurantaohjelmaan.

Ravinnekuormitus aiheuttaa veden rehevöitymistä, mikä näkyy mm. veden samentumisena, verkkojen limoittumisena ja mikroskooppisen pienten levien eli kasviplanktonin runsastumisena.

Levien runsaus

Kesäaikainen levien runsaus kasviplanktonin a-klorofyllipitoisuuksina mitattuna on suurin Suomenlahdella ja Saaristomerellä ja pienin Pohjanlahdella. Pitkällä aikavälillä a-klorofyllin pitoisuudet ovat nousseet selvästi Saaristomerellä ja Helsingin edustalla ns. sisäisen kuormituksen seurauksena. Pohjasedimentistä vapautuu tällöin veteen fosfaattifosforia, mikä on yhteydessä pohjasedimentin heikkoon happitilanteeseen ja pohjalle vuosikymmenten aikana sedimentoituneen orgaanisen aineen suureen määrään.

Itäisellä Suomenlahdella pitoisuudet ovat kääntyneet viime vuosina laskuun Pietarin parantuneen jätevesipuhdistuksen ansiosta. Pohjanlahdella a-klorofyllipitoisuudet ovat lievästi nousseet.
 

 

Kuva 1. Levien runsaus eli kasviplanktonin a-klorofyllipitoisuus Suomenlahden havaintoasemilla keski- ja loppukesällä.

Levät Suomenlahdella

 



Kuva 2. Levien runsaus eli kasviplanktonin a-klorofyllipitoisuus Pohjanlahden ja Saaristomeren havaintoasemilla keski- ja loppukesällä.

Levien runsaus Pohjanlahdella

 

Kesän kokonaisravinnepitoisuudet veden pintakerroksissa

Kesän fosforipitoisuudet ovat korkeimmat Helsingin edustalla ja matalimmat Perämerellä. Pitkällä aikavälillä kesäkauden fosforipitoisuudet vaihtelevat suuresti Suomenlahdella, mutta lievä nouseva suuntaus on havaittavissa etenkin Helsingin edustalla ja läntisellä Suomenlahdella. Fosforin pitoisuudet ovat kääntyneet laskuun Perämerellä 1990-luvun alussa ja Saaristomerellä 1990-luvun puolivälissä. Merenkurkussa pitoisuudet ovat pysyneet samalla tasolla 1980-luvun huipun jälkeen.
 

Kuva 3. Kokonaisfosforin pitoisuudet Suomenlahden havaintoasemilla keski- ja loppukesällä.

Fosfori Suomenlahden mittausasemilla

 


Kuva 4. Kokonaisfosforin pitoisuudet Pohjanlahden ja Saaristomeren havaintoasemilla keski- ja loppukesällä.

Fosfori Pohjanlahden mittausasemilla

 

Kesän typpipitoisuudet ovat korkeimmat Suomenlahdella ja Saaristomerellä ja matalimmat Pohjanlahdella. Kun tarkastellaan typpipitoisuuksien pitkän aikavälin kehitystä, ainoastaan Merenkurkussa typpipitoisuudet ovat tasaisesti nousseet 1980-luvulta lähtien. Sen sijaan Suomenlahdella kokonaistypen pitoisuuksissa ei voida havaita selvää trendiä. Myöskään Perämerellä ja Saaristomerellä pitoisuustasossa ei ole tapahtunut suuria muutoksia1990-luvulta lähtien.
 

Perämerellä typpi- ja fosforipitoisuuksien laskua selittää jätevesien puhdistustekniikan parantuminen ja 1990-luvun pienemmät jokivirtaamat 1980-lukuun verrattuna. Suomenlahdella fosforipitoisuuksien nousu 1990-luvulla johtuu ns. sisäisestä kuormituksesta, kun pohjaan vajonnut orgaaninen aines hajoaa ja kuluttaa happea, jolloin sedimentistä vapautuu fosforia takaisin veteen.
 

Kuva 5. Kokonaistypen pitoisuudet Suomenlahden havaintoasemilla keski- ja loppukesällä.

Typpi Suomenlahdella

 


Kuva 6. Kokonaistypen pitoisuudet Pohjanlahden ja Saaristomeren havaintoasemilla keski- ja loppukesällä.

Veden typpipitoisuus Pohajlahdella

Julkaistu 13.10.2014 klo 13.48, päivitetty 5.1.2018 klo 13.24