Maanviljelysinsinööripiirien muotoutuminen

Ensimmäiset piirit

Vuoden 1890 maanviljelysinsinöörien johtosäännön mukaan heidän virkatoimituksiaan varten maa tuli jakaa piireihin, joissa insinööreillä oli velvollisuus ”pitää asuntoa”. Senaatin talousosaston oli määrättävä piirit ja niille keskuspaikka. Jo aikaisemmin, vuonna 1889, jolloin ensimmäinen maanviljelysinsinööri oli astunut virkaansa, maa oli jaettu virkojen määrän mukaisesti kolmeen piiriin, jotka olivat pohjoinen, läntinen ja itäinen piiri silloisten läänien mukaisesti. Alueet olivat valtavan laajoja, sillä esimerkiksi pohjoinen piiri käsitti Vaasan ja Oulun läänit, siis Etelä-Pohjanmaalta ylimpään Lappiin. Keskuspaikaksi määrättiin Nikolainkaupunki eli Vaasa. Itäinen piiri käsitti Kuopion, Mikkelin ja Viipurin läänit ja läntinen piiri Uudenmaan, Turun ja Porin sekä Hämeen läänit.

Varsin nopeasti kävi kuitenkin selville, että maan kolme maanviljelysinsinööriä eivät ehtineet hoitaa kaikkia heille annettuja tehtäviä, johtosäännön ilmaisun mukaisesti ”aika ei sallinut myöntää” varsinkaan töiden johtotehtäviä. Niinpä vuonna 1893 nimitettiin kaksi ylimääräistä insinööriä hoitamaan piirien töitä, ja seuraavina vuosina myös useita insinööreiksi opiskelevia työskenteli oppilaina piirien palveluksessa.

Oulusta oma piirinsä

Vuonna 1902 piirijakoa muutettiin niin, että läntisen piirin Hämeen läänistä ja itäisen piirin Mikkelin läänistä ja Kuopion läänin länsiosasta muodostettiin oman piirinsä. Lukumäärä nousi siis neljään niin, että Vaasan ja Oulun läänit muodostivat edelleen yhdessä valtavan laajan neljännen piirin. Muutokset eivät olleet kuitenkaan riittäviä, joten jo vuonna 1904 senaatti esitti kahden uuden piirin perustamista. Niinpä vuonna 1905 annettiin asetus, jossa maa jaettiin kuuteen maanviljelysinsinööripiiriin ja Vaasa ja Oulu erotettiin toisistaan. Kuudennen piirin muodosti Oulun lääni kuitenkin niin, että Kajaanin kihlakunta eli Kainuu siirrettiin itäiseen eli kolmanteen piiriin, jonka asemapaikkana oli Mikkeli.

Piirijaon alueellinen kehitys

Jako vakiintui 23 vuodeksi, kunnes vuonna 1928 piiriluku nostettiin kahdeksaan ja Kainuu palautui takaisin Oulun piiriin. Nyt sen sijaan Oulusta irrotettiin Peräpohjola ja Lappi omaksi maanviljelysinsinööripiirikseen, kuten oheisesta karttakuvasta nähdään. Jaotus säilyi vuoteen 1939 saakka, jolloin Keski-Pohjanmaasta muodostettiin myös itsenäinen piirinsä, johon tuli myös Kalajokilaakso Oulun läänistä. Piiriluku jatkoi kasvuaan toisen maailmansodan aikana ja vielä sen jälkeenkin 1960-luvulle saakka. Vuonna 1949 piirien määrä oli noussut 11:een. Vuonna 1960 Pohjois-Suomen osalta tapahtui muutos, kun Kainuusta tehtiin valtioneuvoston päätöksellä oma ylimääräinen maanviljelysinsinööripiirinsä. Seuraavana vuonna muodostettiin vielä Mikkelistä ylimääräinen piiri, joten Suomessa oli 1960-luvulla 13 maanviljelysinsinööripiiriä.

Maanviljelysinsinööripiirien alueellinen kehitys 1889–1970

Maanviljelysinsinööripiirien kehitys
Maanviljelysinsinööripiirien kehitys.

 

Lähde

  • Raijas 1991
Julkaistu 12.8.2019 klo 12.50, päivitetty 12.8.2019 klo 12.50
Aihealue: