Malisjoen ja Settijoen perkaukset

Malisjoen perkaaminen

Nivalan Malisjokeen oli Oulun tie- ja vesirakennuspiiri tehnyt vuonna 1916 perkaussuunnitelman, jota Oulun maanviljelysinsinööripiirissä tarkistettiin 1920-luvulla. Tavoitteena oli ”vapauttaa rantamaat tulvilta ja tehdä voimaperäinen maanviljelys mahdolliseksi” 12 kilometrin mittaisella tulva-alueella Maliskylästä Jyrkkäkoskelle saakka eli nykyisen Nivalan kaupunkikeskuksen tuntumaan.

Maliskylän yläpuolella hyötyä ei laskettu saatavan, eivätkä yläpuoliset maanomistajat pitäneetkään perkauksia tarpeellisina. Hyötyaluetta laskettiin saatavan 760 hehtaaria, josta suurin osa oli viljeltyä maata. Kustannusarvio oli 1,3 miljoonaa markkaa.

Malisjoen perkaukset oli tehtävä suunnitelman mukaan viidessä koskessa ja yhdessä järvessä niin, että vedenpinnat olisivat alentuneet seuraavasti:

  tulvavesi matalavesi
Vähäjärvi 1,15 m 1,10 m
Vuolteenkoski 1,09 m 1,00 m
Mutakoski 1,39 m 1,20 m
Kyrönkoski 0,94 m 1,40 m
Pajulankoski 0,49 m 0,90 m
Jyrkkäkoski 0,47 m 0,70 m

Paitsi tulva-aikana olivat vaikutukset merkittäviä myös keskiveden jaksoina. Toisin sanoen perkausten avulla lievennettiin tulvaa ja kesäisin saatiin laajempia rantamaita kuiviksi.

Perkausten hyöty

Malisjoen hankkeella laskettiin saatavan 142 000 markan (noin 45 000 euroa 2000-luvun rahanarvolla) vuosittainen hyöty. Niinpä sekä läänin maaherra että joenperkauskomissio kannattivat lämpimästi toimenpiteitä. Komissio piti perkausta kiireellisenä, koska se kohdistui Pohjois-Pohjanmaan parhaimmalle viljelysseudulle, hyötyalue oli hyvälaatuista maata ja pinta-alaltaan suuri. Hyöty myös jakaantui suurelle määrälle viljelijöitä. Lisäksi yläjuoksulla tehdyt kuivatukset ja metsäojitukset olivat vaikeuttaneet komission mukaan alajuoksun viljelyolosuhteita. Perkaustöitä tehtiinkin läpi 1930-luvun yli miljoonan markan rahoituksella.

Settijoen perkaukset

Malisjoen lisäksi Kalajoen kahdessa muussakin sivujoessa, Settijoessa ja Siiponjoessa, toteutettiin suuria perkauksia 1900-luvun alkupuolella. Settijoki kerää vetensä Kärsämäen puoleisilta suoalueilta ja virtaa Kalajokeen Haapajärven kaupunkikeskuksen alapuolella.

Tie- ja vesirakennusten ylihallituksessa laadittiin vuonna 1914 suunnitelmat joen perkaamiseksi noin 17 kilometrin matkalta siten, että kesäveden aikaan kaksi järveä eli Nuijunjärvi ja Settijärvi olisivat kuivuneet kokonaan. Niiden pintaa oli jo 1800-luvun loppupuolella laskettu rantaniittyjen saamiseksi. Kustannukset laskettiin peräti 5,4 miljoonan markan suuruisiksi (noin 1,7 miljoonaa euroa 2000-luvun rahanarvolla).

Tulvaongelmia olivat aiheuttaneet laajat suonkuivatukset, joita oli tehty Kärsämäellä ja Pyhäjärvellä. Perkausten nähtiin tuovan helpotusta nimenomaan tulvakausien vesimääriin. S

Settijoen perkaussuunnitelmat uusittiin Oulun maanviljelysinsinööripiirissä vuonna 1934 ja perkaustyöt käynnistyivät 1930-luvun lopulla. Vuonna 1939 perattiin Niskakoski ja tehtiin myös joen oikaisutöitä.

Lähteet ja kirjallisuus

  • Komiteanmietintö 1930:6
  • Oulun maanviljelysinsinööripiirin vuosikertomukset ja toimitukset. Oulun vesipiirin arkisto. OMA
Julkaistu 7.10.2019 klo 10.55, päivitetty 7.10.2019 klo 10.55
Aihealue: