Pyhäjoen perkaukset

Vihanninjoen perkaukset

Pyhäjoen vesistöalue oli mittavien perkausten kohteena 1900-luvun alkupuolella. Vihanninjoelle laadittiin Oulun maanviljelysinsinööripiirissä 1920-luvun lopulla perkaussuunnitelmat 40 kilometrin matkalle. Hyötyalueeksi laskettiin yli 3 300 hehtaaria ja perkauskustannuksiksi lähes 3 miljoonaa markkaa. Näin hehtaarihinnaksi olisi kertynyt noin 900 markkaa.

Vihanninjoen suunnitelmat nähtiin toteuttamiskelpoisina ja varsinkin kun perusteluiksi löydettiin monta painavaa syytä: hyötyalue oli laaja ja maaperältään hyvälaatuista, siellä oli uusjako käynnissä, vihantilaiset olivat velkaantuneet hallavuosien seurauksena, kunnallinen rasitus oli asukkailla raskas, perkaukset olisivat vaikuttaneet myönteisesti seudun taloudelliseen kehitykseen ja kyse oli lähinnä Vihannin oman alueen vesien poistamisesta. Hallan syynä nähtiin nimenomaan seudun vesiperäisyys ja kuivaamattomat suot. Valtio myönsi 1930-luvulla 2,75 miljoonaa markkaa perkaustöihin, jotka käynnistyivät vuonna 1937.

Maatalouden hyödyksi

Pyhäjoessa itsessään oli tehty perkauksia 1920-luvulla tie- ja vesirakennusten ylihallituksessa vuonna 1909 tehtyjen suunnitelmien perusteella. Ne olivat kohdentuneet vuodesta 1927 lähtien Merijärven kunnan alueella Tynkilänkosken ja Myllykankaan koskien välille, jossa saatiin noin 1 100 hehtaaria hyötyalaa viljelyskäyttöön. Tavoitteena oli poistaa kesäajan tulvat, joita pidettiin hyvin haitallisina.

Oulaisten puolella asukkaat kokivat erityisesti Pyhäjoen kevättulvat ongelmallisina, sillä vesi nousi joka kevät korkealle ja jatkuvasti pahempina. Tulva-aika kesti jopa viisi viikkoa. Syynä nähtiin yläpuolella tehdyt laajat valtion varoin toteutetut kuivatustyöt ja metsien hakkuut. Toisaalta maanviljelijät näkivät perkausten tuottaman hyödyn alapuolella Merijärvellä. Niinpä he vaativat 1930-luvun alussa töiden käynnistämistä välittömästi valtion varoin myös Oulaisten puoleisella jokiosuudella. Sen sijaan Pyhäjokea hyödyntäneet vesilaitokset vastustivat perkaushanketta, mutta kun myös joenperkauskomissio kannatti töiden jatkamista kiireellisinä Oulaisissa, suunnitelmat käynnistyivät 1930-luvun alussa perkausten toteuttamiseksi aina Pyhäjärven Kuppaankoskeen saakka – siis käytännössä koko Merijärven yläpuoliselta jokimatkalta. Sitä myös komissio oli toivonut.

Yläjuoksun perkaussuunnitelmat kytkeytyivät Pyhäjärven vedenpinnan laskuhankkeeseen, joka toteutettiin 1930-luvun puolivälissä. Pyhäjoen perkaukset aloitettiin vuonna 1932.

Lähteet ja kirjallisuus

  • Komiteanmietintö 1930:6
  • Oulun maanviljelysinsinööripiirin vuosikertomukset ja toimitukset. Oulun vesipiirin arkisto. OMA
  • Oulun piirin vuosikertomukset. TVH:n Oulun piirin arkisto. OMA
Julkaistu 7.10.2019 klo 10.45, päivitetty 7.10.2019 klo 10.45
Aihealue: