Hyppää sisältöön

Kartoitusalueet: Läntinen Suomenlahti

Läntiselle Suomenlahdelle ovat tyypillisiä jääkauden siloittamat kalliorannat, mutta alueella esiintyy monin paikoin myös hiekkarantoja ja jääkauden aikaansaamia harjuja. Läntisen Suomenlahden saaristovyöhykkeet ovat kapeampia kuin Saaristomerellä, mutta muuten alueella esiintyy samantyyppisiä elinympäristöjä ja lajistoa.

 

Lajisto muuttuu suolapitoisuuden aletessa itään päin. Suomenlahdelta löytyvät mm. meriajokkaan, hietakatkaravun, sinisimpukan, rakkolevän ja kampelan levinneisyyden itärajat. Suomenlahden luontoa rasittavat monin paikoin rehevöityminen ja voimakas virkistyskäyttö. Öljykuljetusten jatkuva lisääntyminen lisää öljyonnettomuuden riskiä Suomenlahdella.

Tammisaaren saariston kansallispuisto perustettiin vuonna 1989. Lisäksi Suomenlahden alueella sijaitsee useita sekä yksityisten että valtion mailla sijaitsevia suojelualueita, joista suuri osa kuuluu Natura 2000 –verkostoon. Tällaisia ovat mm. Tulliniemen linnuston suojelualue, Pohjanpitäjänlahden merensuojelualue, Kirkkonummen saaristo sekä Pernajanlahden ja Pernajan saariston merensuojelualue. Vuonna 2001 alueelle perustettiin kaksi hylkeidensuojelualuetta, Kirkkonummen Kallbådan ja Porvoon eteläpuolinen Sandkallanin ja Stora Kölhällenin alue.

 

 Tammisaaren kansallispuisto.
Kuva: Jussi-Tapio Roininen Metsähallitus 2009

 

Lue lisää

Kaikki kartoitusalueet

  1. Perämeri
  2. Merenkurkku
  3. Selkämeri
  4. Saaristomeri
  5. Läntinen Suomenlahti
  6. Itäinen Suomenlahti

 

 

Julkaistu 30.10.2020 klo 10.53, päivitetty 30.10.2020 klo 10.53