Hyppää sisältöön

VELMUn kartoitusalueet: Saaristomeri

Saaristomeri on Itämeren suurin yhtenäinen saaristoalue. Se on noin sata kilometriä leveä, ulottuen Ahvenanmaan pääsaarelta Hankoniemelle, ja siihen kuuluu yli 40.000 erikokoista ja erityyppistä saarta sekä laskematon määrä pienempiä luotoja ja kareja.

VELMU aaltoviiva

 

Saaristomerellä esiintyy kallio-, kivikko- ja hiekkarantaisia saaria sekä monia luontodirektiivin liitteessä I mainittuja luontotyyppejä, kuten kallioisia riuttoja, hiekkasärkkiä ja vedenalaisia harjuja sekä monenlaisia arvokkaita lahtia, fladoja ja kluuveja (Ks. Luontodirektiivin Itämeren luontotyypit). Saaristomerellä on myös selvästi erityyppisiä vyöhykkeitä, koillis- ja pohjoisosien vehreiden saarien muodostamasta sisäsaaristosta ulkosaariston lähes arktista ympäristöä muistuttaviin karuihin luotoihin. Myös vedenalainen luonto on hyvin vaihteleva, monipuolisesta pohjan laadusta ja voimakkaasta syvyysvaihtelusta johtuen. Saarten ja luotojen mosaiikkia halkovat monin paikoin jopa 90 metriä syvät vedenalaiset 'kanjonit'.

Saaristomeri on suolapitoisuudeltaan Suomen rannikon mereisintä aluetta. Siksi alueen etelä- ja lounaisosat ovat mereisten lajien, kuten meriajokkaan, pääesiintymisaluetta Suomessa. Suolaisuus ei kuitenkaan estä makean veden lajienkaan esiintymistä, ja Saaristomerellä tavataankin lähes kaikkia Suomen merialueella esiintyviä pohjaeläimiä ja kaloja.

 

Sukeltaja Saaristomeren Stora Hästön vedenalaisella luontopolulla.
Kuva: Essi Keskinen Metsähallitus 2008.

 

Alueelle perustettiin vuonna 1983 Saaristomeren kansallispuisto, joka muodostaa ydinosan laajemmasta 1994 perustetusta Saaristomeren biosfäärialueesta. Vuonna 1998 alue valittiin Natura 2000 –verkostoon ja 2001 Saaristomeren alueelle perustettiin kaksi hylkeidensuojelualuetta, Grimsörarana ja Mastbådan. Saaristomeren luontoa uhkaavat mm. rehevöityminen ja alueen voimakas virkistyskäyttö.

 

Saaristomeren arvokkaimpiin luontokohteisiin kuuluu jääkauden synnyttämä kivikkoinen Jurmon saari, joka on Salpausselkä III:n jatke. Sitä ympäröivillä hiekkapohjilla on laajoja meriajokasesiintymiä.
Kuva: Markku Viitasalo

 

Lisää tietoja Saaristomeren luonnosta:

 

 

Puna- ja viherleviä Saaristomerellä.
Kuva Metsähallitus 2007.

Kaikki kartoitusalueet

  1. Perämeri
  2. Merenkurkku
  3. Selkämeri
  4. Saaristomeri
  5. Läntinen Suomenlahti
  6. Itäinen Suomenlahti

 

 

Julkaistu 30.10.2020 klo 9.26, päivitetty 30.10.2020 klo 9.26